Pronomini

Pronominit (vanhoissa suomen kieliopeissa myös asemosanat) ovat sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.^[1]

Tehtävät ja ominaisuudet

Pronomineja käytetään ensisijaisesti viittaamaan johonkin tarkoitteeseen lähikontekstissa, esimerkiksi johonkin olentoon tai asiaan, joka on juuri aiemmin mainittu.^[1] (Tämmöistä sanaa tai lauseketta, johon pronominilla viitataan, nimitetään pronominin korrelaatiksi.)^[2] Tässä mielessä pronominin voidaan katsoa korvaavan substantiivia tai substantiivilauseketta.^[3] Pronomini ei luokittele (substantiivien tavoin) eikä kuvaile (adjektiivien tavoin).^[1] Merkitykseltään pronominit ovat deiktisiä, eli niiden merkitys suhteutuu puhehetken kontekstiin.^[4]

Pronominit muodostavat suljetun luokan. Niiden taivutuksessa tai syntaktisessa käyttäytymisessä voi olla yksilöllisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista nomineista. Esimerkiksi niiden monikkomuodot tai sijataivutus voivat olla epäsäännöllisiä, ja usein ne eivät saa määritteitä lainkaan tai vain hyvin rajallisesti.^[1] Pronominien taivutukseen voi kuulua sellaisia kategorioita, joita muilla nomineilla ei ole, esimerkiksi suomessa t-päätteinen akkusatiivi (minut, teidät, kenet)^[5] tai englannissa ja ruotsissa sukupuolen merkintä (he / han ’hän (miespuolinen)’, she / hon ’hän (naispuolinen’), vaikka substantiivien taivutuksessa ei maskuliini- ja feminiinisukua enää näy.^[6]

Pronominien luokittelu

Pronominien jaottelu ja tyypit vaihtelevat kielittäin ja kielioppiperinteittäin. Useiden kielten kieliopeissa keskeisiä pronominiryhmiä ovat esimerkiksi

• persoonapronominit (kuten suomen minä tai englannin they),
• demonstratiivipronominit (tämä, se; ruotsin denna; saksan jener),
• interrogatiivipronominit (englannin who, venäjän kto, viron kes ’kuka’),
• relatiivipronominit (joka, mikä; ruotsin som, englannin which, that),^[1]
• refleksiivipronominit (englannin myself, suomen itseni),
• indefiniittipronominit (englannin anyone, suomen joku),
• possessiivipronominit (englannin my, your).^[3]

Logoforinen pronomini viittaa henkilöön, jonka puheita tai ajatuksia selostetaan.^[3] Esimerkiksi useissa puhutun suomen muodoissa hän-pronominia käytetään logoforisesti: se sanoi että kyllä hän tulee.^[7]

”Indefiniittipronominien” kaatoryhmän rinnalla tai tilalla erotetaan usein määrää ilmaisevat kvanttoripronominit, esim. jompikumpi, kaikki, muutama, moni, harva.^[8]

Varsinaisten pronominien yläkäsitteeksi voidaan erottaa ”pro-muodot” (engl. pro-form), joilla tarkoitetaan ylipäätään lauseenjäseniä, jotka korvaavat tietyntyyppisiä sanoja tai lausekkeita.^[9] Iso suomen kielioppi käyttää nimitystä pro-sanat pronominikannoista muodostetuista, merkitykseltään pronominimaisista sanoista. Pro-adjektiiveja ovat suomessa esimerkiksi adjektiivien tapaan käyttäytyvät tällainen, millainen, semmoinen, pro-adverbeja esimerkiksi adverbien tapaan käyttäytyvät täällä, siinä, kulloinkin, jonnekin.^[10]