Serge Lifar
ukrainalainen balettitanssija, koreografi, tanssiteoreetikko ja kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
ukrainalainen balettitanssija, koreografi, tanssiteoreetikko ja kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Serge Lifar (ven. Сергей Михайлович Лифарь, Sergei Mihailovitš Lifar, ukr. Сергій Михайлович Лифар, Serhi Myh’ailovytš Lyfar); (15. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1905 Kiova, Venäjän keisarikunta, nyk. Ukraina – 15. joulukuuta 1986 Lausanne, Sveitsi) oli ukrainalaista syntyperää oleva kuuluisa ranskalainen balettitanssija, koreografi, tanssiteoreetikko ja kirjailija, ja on yksi alan suurista nimistä 1900-luvulla.
| Serge Lifar | |
|---|---|
 1961 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Сергій Михайлович Лифар |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1905 Kiova |
| Kuollut | 15. joulukuuta 1986 (81 vuotta) Lausanne, Sveitsi |
| Ammatti |
balettitanssija koreografi |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit | Albert (Giselle) |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
Lifar syntyi venäläisen virkamiehen perheeseen ja opiskeli Kiovan sotilaskoulussa. Hän koki Kiovassa myös bolševikkien aikaansaaman Venäjän vallankumouksen seuraukset.
Hän oli ensimmäisiä oppilaita Bronislava Nižinskan (Vatslav Nižinskin sisar) vuonna 1921 Kiovaan perustamassa balettikoulussa. Hänen opintonsa koulussa sujuivat huonosti, ja hänet erotettiin koulusta. Hänen onnistui kuitenkin päästä tanssimaan Kiovan oopperan balettiin, jonka kanssa myös Bronislava Nižinskaja työskenteli. Hän työskenteli ja opiskeli tuolloin myös Enrico Cecchettin johdolla. 18-vuotiaana hän lähti Sergei Djagilevin Venäläisen baletin mukaan.[1] Pian hänestä tuli ryhmän johtava miestanssija ja myös impressaarin henkilökohtainen suosikki sekä rakastaja.
Venäläisen baletin ryhmässä tanssi erityisesti koreografi George Balanchinen baleteissa. Ensimmäisen oman koreografiansa hän teki vuonna 1929 tehdessään uuden version Igor Straviskyn baletista Renard (Kettu).[1]
Vuoden 1930 jälkeen Serge Lifar sai suurta suosiota, joka johtui erityisesti hänen omista balettikoreografioistaan. Näitä olivat erityisesti hänen omat persoonalliset näkemyksensä baleteista Le Spectre de la Rose (Ruusu-unelma) 1931 ja L'Après-midi d'un Faune (Faunin iltapäivä) 1935, musiikki Claude Debussy), molemmat alun perin Vatslav Nižinskin rooleja.
Lifar toimi 16 vuotta Pariisin oopperassa, aluksi ensitanssijana ja sittemmin balettimestarina. Hän aloitti viikoittaiset balettiesitykset ja samalla uuden tavan esittää balettia itsenäisissä näytöksissä, ei vain oopperan täydentäjänä. Vuonna 1944 saksalaismiehityksen päätyttyä Lifar sai kuitenkin lähteä Pariisin oopperasta. Syynä oli liiallinen saksalaismielisyys tai liian läheiset suhteet saksalaisen miehitysjohdon kanssa.[1] Potkujen jälkeen hän ryhtyi johtamaan Ballet Russe de Monte Carloa. Sittemmin hän kuitenkin palasi takaisin Pariisin oopperaan.
Serge Lifar toimi koreografina eri puolilla maailmaa aina vuoteen 1969 saakka ja johti innolla perustamaansa Institut chorégraphique de l'Opéra et l'Université de la dansea. Jäähyväisnäytöksensä hän tanssi vuonna 1956 Albertin roolissa baletissa Giselle.[2]
Serge Lifar on tunnettu ja arvostettu baletin teoriaa, sen sekä yleisemminkin tanssin historiaa käsittelevien teosten kirjoittajana. Hänet on haudattu Pariisin lähellä sijaitsevalle Sainte-Geneviève-des-Bois'n venäläiselle hautausmaalle.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
