Suomen ja Saksan lähentyminen 1940–1941
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen ja Saksan lähentyminen 1940–1941 käsittelee talvisodan jälkeisen välirauhan aikana tapahtunutta maiden ulkopoliittista lähentymistä ja tapahtumia ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ja jatkosodan alkua.
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan 13. maaliskuuta 1940. Kesän aikana Adolf Hitler muutti hylkivää ulkopoliittista asennettaan Suomen suhteen.[1] Neuvostoliiton painostus ja Saksan vaikutusvallan kasvu johtivat Suomen ulkopoliittisten vaihtoehtojen vähenemiseen, mikä sai Suomen ylimmän sotilasjohdon suostumaan Saksan armeijan joukkojen kauttakulkuun Suomessa ja niiden sijoittamiseen Lappiin sekä aseistuksen hankkimiseen Saksalta Suomen puolustusta silmällä pitäen. Suomessa Saksan tarjous kauttakulusta ja asekaupoista tuntui tuovan helpotusta ahtaaseen tilanteeseen talvisodan jälkeen.[2] Saksa puolestaan tarvitsi Suomea marraskuussa 1940 valmistuneen itärintaman hyökkäyssuunnitelman toteutukseen ja strategisten Petsamon nikkelivarojen vuoksi. Lopputuloksena Suomi ensin siirtyi Neuvostoliiton etupiiristä tasapainoisempaan asemaan loppuvuonna 1940[3] ja lopulta de facto Saksan etupiiriin, ja myöhemmin jatkosodan myötä taistelemaan Saksan rinnalle Neuvostoliittoa vastaan.[1]