Sähkövero Suomessa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Sähkövero on valmistevero, jota on alettu kantaa vuonna 1997 sähköverkon haltijoilta ja sähköntuottajilta. Lisäksi kannetaan huoltovarmuusmaksua. Sähkön ostajat, myyjät tai maahantuojat eivät pääsääntöisesti ole verovelvollisia. Myös sähköyhtiöiden maksaman polttoaineiden valmisteveron sekä huoltovarmuusmaksun kokonaisuudesta käytetään nimeä sähkövero.
Sähköveroa ei tule sekoittaa kuluttajilta sähkölaskun yhteydessä perittävään energiaveroon.
Sähkövero ja huoltovarmuusmaksu on porrastettu kahteen veroluokkaan:
- veroluokka I: kotitaloudet; 2,79372 snt/kWh (sisältää arvonlisäveron 24 %)
- veroluokka II: teollisuus; 0,07812 snt/kWh (sisältää arvonlisäveron 24 %).
Luokan I sähkövero 2000-luvulla (sis. alv):
- 1.1.2002 0,85766 snt/kWh
- 1.1.2003 0,90646 snt/kWh
- 1.1.2008 1,07726 snt/kWh
- 1.1.2011 2,09469 snt/kWh
- 1.1.2013 2,11172 snt/kWh
- 1.1.2014 2,35972 snt/kWh
- 1.1.2015 2,79372 snt/kWh
Verosta on vapautettu mm. sairaaloiden varavoima, autojen, junien ym. kulkuvälineiden omat sähköntuottojärjestelmät, sähkö joka siirretään sähköverkkojen välillä ja joka toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön sekä sähkö, joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa.
Suomessa sähkövero oli vuonna 2012 noin 17 euroa megawattitunnilta. Ruotsissa vastaava vero on puoli euroa megawattitunnilta. Tämän uskottiin vaikuttaneen ainakin Facebookin palvelinkeskuksen sijoitukseen Ruotsin Luulajaan Kajaanin sijaan.[3]
Teollisuuden sähköveroa päätettiin Suomessa vuonna 2020 Euroopan unionin minimitasolle.[4]
Energiaveroilla on Suomessa tuloeroja lisäävä vaikutus, sillä pienituloisimmat kotitaloudet maksaavat noin kaksi kertaa enemmän sähköveroa suhteessa tuloihinsa kuin suurituloisimmat[5].