Terra nullius
latinankielinen fraasi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Terra nullius (monikko terrae nullius) on latinankielinen ilmaus, joka juontuu roomalaisen oikeuden termistä ”ei kenenkään maa”.[1] Sitä käytetään kansainvälisessä oikeudessa kuvaamaan aluetta, joka ei ole koskaan kuulunut itsenäiseen valtioon tai jonka määräämisoikeudesta muu itsenäinen valtio on nimenomaisesti tai epäsuorasti luopunut. Alueeseen, joka on terra nullius, voidaan hankkia hallintaoikeus sotilaallisella miehityksellä,[2] vaikkakin joissakin tapauksissa tämä rikkoo kansainvälisiä lakeja tai sopimuksia. Käsite terra nullius on johdettu paavi Urbanus II:n vuonna 1095 antamasta Terra Nullius -bullasta, joka antoi kristillisen Euroopan valtioille luvan tehdä vaateita maihin, joissa asui ei-kristittyjä. Sen oli selvästi tarkoitus luoda oikeudelliset puitteet ensimmäiselle ristiretkelle, joka käynnistyi muutamaa vuotta myöhemmin, sekä muslimimaiden valloitukselle ja ristiretkivaltioiden perustamiselle niihin.