Trijodityroniini
kemiallinen yhdiste / From Wikipedia, the free encyclopedia
Trijodityroniini (3,3′,5-L-trijodityroniniini) eli (L-)T3-hormoni on maksan, munuaisten, kilpirauhasen ja muiden kudosten tuottama aktiivinen kilpirauhashormoni[1].
Trijodityroniini | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (2S)-2-amino-3- [4-(4-hydroksi-3-jodifenoksi)- 3,5-dijodifenyyli]propaanihappo |
CAS-numero | 6893-02-3 |
PubChem CID | 5920 |
SMILES | c1cc(c(cc1Oc2c(cc(cc2I)C[C@@H](C(=O)O)N)I)I)O |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C15H12I3NO4 |
Moolimassa | 650,9776 g/mol |
Sulamispiste | 234–238 °C |
Infobox OK |
Eimistö tuottaa keskimäärin 30 mikrogrammaa trijodityroniinia päivässä[2]. Eläinkokeiden perusteella on päätelty, että siitä noin 20 prosenttia erittyy kilpirauhasesta ja loput 80 prosenttia muodostuu suoraan kohdekudoksissa. Kudokset valmistavat tarvitsemaansa trijodityroniinia kilpirauhasen erittämästä tyroksiinista.[3]
Osa tyroksiinista tuotetusta trijodityroniinista on kuitenkin käänteiseksi trijodityroniiniksi (engl. reverse T3, RT3) kutsuttua R-isomeeria, jolla ei ole hormonaalista vaikutusta[4]. Joskus 3 5′-deiodinaasientsyymin tuottaman RT3:n osuus kasvaa epätavallisen suureksi.
Trijodityroniinia käytetään lääkekäyttöön tuotettavan pitkävaikutteisen synteettisen natriumliotyroniinin raaka-aineena[5].
Trijodityroniinimolekyylissä on kolme jodiatomia ja sen puoliintumisaika on yksi vuorokausi[6]. T3-hormoni on rakenteeltaan muutoin samanlainen kuin T4-hormoni, mutta siinä on yksi jodiatomi vähemmän. T3 on biologisesti merkittävästi aktiivisempi kuin T4 eli sen vaikutukset kohdesoluissa ilmenevät paljon pienemmillä pitoisuuksilla.[7][8]
Verenkierrossa T3 sitoutuu herkästi kuljettajaproteiineihin. Kohdesoluissa T3 ja T4 sitoutuvat solu- ja tumareseptoreihin ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa geenien ilmentymiseen.