![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/11/Turun_tuomiokirkko_20091011.jpg/640px-Turun_tuomiokirkko_20091011.jpg&w=640&q=50)
Turun arkkihiippakunta
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkihiippakunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Turun arkkihiippakunta (ruots. Åbo ärkestift) on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta ja Suomen arkkipiispan hiippakunta. Turun arkkihiippakunta perustettiin Suomen ensimmäisenä hiippakuntana vuonna 1276.[2] Nykymuodossaan arkkihiippakunnan alue kattaa Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnat lukuun ottamatta Kemiönsaarta, jonka seurakunta kuuluu ruotsinkieliseen Porvoon hiippakuntaan. Hiippakunnassa on nykyisin 51 seurakuntaa, jotka on jaettu viiteen rovastikuntaan.[2] Hiippakunnalla on kaksi piispaa: arkkipiispa ja arkkihiippakunnan piispa. Nykyinen arkkipiispa on Tapio Luoma, joka on aloittanut tehtävässään kesäkuussa 2018.[3] Arkkihiippakunnan piispana on toiminut helmikuusta 2021 alkaen Mari Leppänen.[4] Hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Turussa ja sen piispankirkko on Turun tuomiokirkko.
Turun arkkihiippakunta Åbo ärkestift |
|
---|---|
![]() |
![]() |
sijainti | |
![]() Turun tuomiokirkko syksyllä 2009 |
|
Kirkkokunta | evankelis-luterilainen |
Tuomiokirkko | Turun tuomiokirkko |
Perustettu | 1276 |
– Arkkihiippakunta | 1817 |
Seurakuntia | 51 |
– Jäsenmäärä | 456 908 (2022[1]) |
– Osuus asukkaista | 68,3 % |
Arkkipiispa | Tapio Luoma |
Hiippakuntavaltuusto | 21 paikkaa |
– puheenjohtaja | Annikka Viitaniemi |
Sivusto | |
Infobox OKNimi-testi OK |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/59/Coat_of_arms_of_the_Archbishop_of_Turku_and_Finland.svg/640px-Coat_of_arms_of_the_Archbishop_of_Turku_and_Finland.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6b/Turun_piispan_vaakuna.svg/640px-Turun_piispan_vaakuna.svg.png)
Tapio Vallioja suunnittelema Turun arkkihiippakunnan vaakuna pohjautuu 1250-luvulta alkaen käytössä olleeseen ristivaakunaan ja se on vahvistettu kirkkohallituksessa 20. elokuuta 1987.[5]