Viipurin linnalääni
From Wikipedia, the free encyclopedia
Viipurin linnalääni[2] oli Suomen keskiaikainen hallintoalue. Linnalääni muodostui Torkkeli Knuutinpojan perustettua Viipurin linnan[3] 1290-luvulla puolustamaan Novgorodilta vuonna 1293 vallattua Karjalaa. Novgorodin ja Ruotsin sotimisen päätti vasta 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha, jossa Karjala jaettiin kahden valtakunnan kesken. Rajalinjan epämääräisyyden vuoksi siitä riideltiin ja sodittiin myöhemminkin.
Viipurin linnalääni käsitti koko Itä-Suomen: Ruotsin Karjalan lisäksi lääniin kuului Savo vuoteen 1534 ja Itä-Uusimaa eli Porvoon lääni vielä uuden ajan alussa. Viipurin linnalääni säilyi vuoden 1634 hallitusmuotoon liittyneeseen Kustaa II Aadolf toimeenpanemaan lääninhallinnon uudistukseen saakka.[3]
Linnaläänin päällikkönä oli ruotsalaisia suurmiehiä, kuten Bo Joninpoika Grip, Kaarle Knuutinpoika Bonde ja Sten Sture vanhempi.[4]