Admiral Kuznetsov

Admiral Flota Sovetskogo Sojuza Kuznetsov (suom. Neuvostoliiton laivastoamiraali Kuznetsov; alun perin Tbilisi) eli projekti 1143.5 on Venäjän laivaston lentotukialus. Aluksen tilasi punalaivasto, mutta alus ei ehtinyt käyttöön ennen Neuvostoliiton hajoamista. Alus on nimetty Neuvostoliiton laivastoamiraali Nikolai Gerasimovitš Kuznetsovin mukaan.^[1]

Admiral Kuznetsov
Admiral Kuznetsov vuonna 2012.
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Mustanmeren telakka, Mykolajiv
Kölinlasku	22. helmikuuta 1983
Laskettu vesille	5. joulukuuta 1985
Palveluskäyttöön	1995
Tekniset tiedot
Uppouma	53 000-55 000 brt (normaali) 66 600 -67 500 brt (max)
Pituus	270 m (vesiraja) 300 m (max)
Leveys	38 m (vesiraja) 73 m (max)
Syväys	11 m
Koneteho	149 MW
Nopeus	32 solmua
Toimintamatka	45 vuorokautta 7 100 km@32 solmua
Miehistöä	1 960 merimiestä ja 626 lennostossa
Aseistus
Aseistus	8 × AK-630 8 × SA-N-11 2 × 30 mm 12 × P-700 Granit 24 × SA-N-9 10 × RBU-12000 UDAV-1 12 × Suhoi Su-33 tai MiG-29K 24 × Kamov Ka-27
Infobox OK

Venäjän käyttämä virallinen luokitus ei ole lentotukialus, vaan raskas ilma-aluksia kantava risteilijä. Luokitus johtuu siitä, että aluksen aseistuksena on ilma-alusten lisäksi P-700 Granit-meritorjuntaohjuksia.^[2] Lisäksi Bosporinsalmi on ainoa reitti Mustaltamereltä Välimerelle ja salmea hallitseva Turkki ei salli lentotukialusten läpikulkua.^[3]

Valmistus

Pääartikkeli: Kuznetsov-luokka

Alus tilattiin Nikolajevin eteläiseltä telakalta Nikolajevista, missä köli laskettiin 1982. Alus laskettiin vesille 1985 ja otettiin palvelukseen 1995. Eri vaiheissa aluksesta käytettiin nimiä Riga, Leonid Brežnev ja Tbilisi.^[1] Nykyisen nimensä alus sai 4. lokakuuta 1990.

Palvelus

Kuznetsov ja Yhdysvaltain laivaston hävittäjä USS Deyo Välimerellä 1991

Joulukuussa 1991 alus siirrettiin Mustaltamereltä asemapaikalleen Pohjoisen laivaston tukikohtaan, jossa se oli pitkiä aikoja laiturissa. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ehdotettiin useita kertoja aluksen romuttamista. Se kuitenkin säästettiin lentotukialuslentäjien kouluttamista varten.^[4]

Vuonna 2012 aluksella aloitettiin laajamittainen modernisointi, jossa muun muassa ohjusaseistus poistetaan ja ilmatorjunta-aseistus uusitaan, kuten myös elektroniikka ja taistelunjohtojärjestelmä. Samalla alukselle tulee lisää hangaaritilaa lentokoneille. Myös katapulttien asentamista on harkittu. Muutostöiden arvioitiin kestävän ainakin viisi vuotta, vuoteen 2017.^[4] Samalla aluksen lentokalusto joudutaan uusimaan Su-33-koneiden käyttöiän tullessa täyteen. Ehdolla ovat ainakin MiG-29K ja kehitteillä olevan Suhoi PAK FA -hävittäjän meriversio.^[4]

Lokakuussa 2018 alus kärsi vahinkoja Joulukuussa 2019 sen kelluvan kuivatelakan upottua Rosljakovon satamassa.^[5] Myöhemmin Kuznetsovin ollessa meriteollisuuskonserni OSK:n Zvjozdotška-tytäryhtiön (ven. АО ЦС Звёздочка) Murmanskin korjaustelakalla hitsauskipinästä alkanut tulipalo aiheutti suurta tuhoa.^[6][7][8] Tulipalossa sai surmansa kaksi henkeä ja sen sanottiin siirtävän aluksen palvelukseen paluun vuoteen 2023 eli aiheuttavan vuoden viiveen.^[9] Myös joulukuussa 2022 raportoitiin tulipalosta aluksella sen ollessa uusittavana kuivatelakalla Murmanskissa.^[7]

Korjauksen kannalta Venäjän huomattava ongelma on aluksen moottorit. Neuvostoliiton kaudella ne valmistettiin Ukrainassa ja Venäjällä ei ole niiden omaa tuotantoa. Vaikka tarkoitus oli palauttaa alus palveluskäyttöön keväällä 2023, se ei ollut lähtenyt satamasta vielä kesällä 2024. Venäjän laivaston on spekuloitu luopuneen kokonaan ajatuksesta sen korjaamisesta palveluskäyttöön.^[5]