Aistinreseptori

Aistinreseptori eli sensorinen reseptori on aistinelimen solu, jonka tarkoituksena on vastaanottaa ulkoisia fysikaalisia tai kemiallisia ärsykkeitä sekä muuttaa nämä hermoimpulsseiksi.^[1] Reseptorit ovat spesifisiä tietyille energiamuodoille eli esimerkiksi näköaistin reseptorit aistivat sähkömagneettista energiaa ja kuuloaistin reseptorit puolestaan reagoivat paineen vaihteluihin.

Tämä artikkeli käsittelee reseptoreita anatomisesta ja fysiologisesta näkökulmasta. Reseptorin muita merkityksiä voi hakea täsmennyssivulta reseptori.

Reseptorien tyypit

Reseptorit voidaan jakaa eksteroseptoreihin, interoseptoreihin ja proprioseptoreihin.^[2]

• Eksteroseptorit välittävät tietoa ulkomaailmasta.^[2]
• Interoseptorit välittävät tietoa elimistöstä itsestään.^[2]
• Proprioseptorit välittävät tietoa elimistön tai sen osan asennosta tai liiketilasta. Proprioseptoreihin kuuluvat sisäkorvan asento- ja liikereseptorit, jänteiden ja nivelpussien reseptorit sekä lihasten reseptorit. Sisäkorvan asento- ja liikereseptoreista käytetään myös nimitystä tasapainoreseptorit.^[2]

Reseptorit ihmiskehossa

Aistinreseptoreihin kuuluvat muun muassa seuraavat reseptorit:

• Kemoreseptorit, joihin kuuluvat
  • Neuroepiteliaaliset solut
  • Hajureseptorihermosolut
  • Ei-kromaffiiniset paragangliot
  • Makusilmut

• Mekanoreseptorit, joihin kuuluvat
  • Golgi-Mazzonin kappaleet
  • Merkelin solut
  • Lihaskäämit
  • Neuroepiteliaaliset solut
  • Pacinin kappaleet
  • Baroreseptorit
  • Keuhkojen venytysreseptorit

• Kipureseptorit eli nosiseptorit

• Valoreseptorit eli fotoreseptorit

• Lämpötilareseptorit eli termoreseptorit