Albi

Albi on ranskalainen kaupunkikunta, joka sijaitsee Tarnin departementissa ja Oksitanian alueella. Kaupunki on departementin hallintokaupunki, ja sen halki virtaa Tarnjoki. Kaupungissa itsessään on lähes 50 000 asukasta, mutta se muodostaa esikaupunkeineen ja ympäryskuntineen noin 88 000 asukkaan agglomeraation, johon kuuluu yhteensä 17 kuntaa.

Tämä artikkeli kertoo Ranskan kaupungista. Animaatiohahmosta kerrotaan artikkelissa Albi Lumiukko.

Albi (Ville d’Albi)
vaakuna
Albi
Koordinaatit: 43°55′44″N, 02°08′47″E
Valtio	Ranska
Alue	Oksitania
Departementti	Tarn
Hallinto
– Kaupunginjohtaja	Philippe Bonnecarrère (sit.)
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	44.26 km²
Korkeus	130–308 m
Väkiluku (2008)	51 199
– Väestötiheys	1046 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+1
– Kesäaika	UTC+2
Postinumero	81000
Motto:	Stat baculus vigilatque leo turresque tuetur ce qui signifie (1764) [1]
Mairie d’Albi
Lähteet: [2] = Väkiluku
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Yleistä

Albi on nimetty Ranskassa ”punaiseksi kaupungiksi”, sillä kaupungin vanhan katedraalin ja keskiaikaisen keskustan rakennustiilien väri on juuri punainen. Punaisten rakennustensa lisäksi Albi on tunnettu keskiaikaisesta arkkitehtuurista ja eritoten lempeästä ilmastostaan ja elämänmenostaan.

Vuotuinen keskilämpötila on kaupungissa 14,9 °C (vuodelta 2003). Samana vuonna on mitattu kaupungin vuotuinen auringonpaiste 2 480 tunnin mittaiseksi. Vuotuisten sadepäivien määrä oli 97 vuonna 2003. Äärimmäisiksi lämpötiloiksi kaupungissa on mitattu −20,4 °C 16. tammikuuta 1985 ja +40,8 °C 12. elokuuta 2003.

Tarnin prefektuuri Albi sijaitsee Tarnjoen rannalla ja lähellä Gaillacin suuria ja merkittäviä viinitarhoja sekä lähellä cordais’n tasankoa ja Grésignen metsää. Kaupungista on 80 kilometriä Toulousen kaupunkiin, kolmen tunnin matka Pyreneille ja 2 tuntia Välimerelle.

Historia

Tarnjoen ylittävä vanha silta Pont vieux.

Kuori, Pyhän Cecilian katedraali.

Albi-nimen alkuperä jää vain eräiden hypoteesien varaan. Kaupungin nimi saattaa tulla Alp-etuliitteestä, joka merkitsi äkkijyrkkää paikkaa, tai sanasta Albius, eräästä Albissa asuneesta roomalaisajan ylimyksestä, tai vielä väristä alba (suom. valkoinen), jos kaupunkia ympäröivät kalkkikivivuoret olisivat olleet nimen alkuperä. Lisäksi on huomattava, että aiemmin nimi on kirjoitettu muotoon Alby.

Vuoden 1000 tienoilla Albista tuli Ambialet’n herrasuvun Trencavelien läänitysmaata. Kaupunki kuitenkin oli piispan läänityksiä, mutta koska piispana oli aina Trencavelin suvun jäsen oli aina piispana, niin suku piti aluetta heille kuuluvana omaisuutena .

Tultaessa 1100- ja 1200-luvuilla Albista tuli keskeinen kaupunki kataarien uskonnolliselle liikkeelle. Usein näitä uskonnollisen liikkeen jäseniä kutsutaan nimellä albigeois, joka tarkoittaa Albissa puolustettua oppisuuntaa. Katolinen kirkko kuitenkin julisti kataarit kerettiläisiksi ja heidät nujerrettiin julmalla ristiretkellä. Albi kaupunkina kuitenkin siirtyi ilman suurempia ongelmia katoliseen leiriin. Tältä ajalta on myös peräisin piispan linnoitettu palatsi, joka nykyisin toimii Toulouse-Lautrec-museona. Myös Euroopan korkein tiilistä rakennettu Pyhän Cecilian katedraali oli omiaan ankkuroimaan kaupungin virallisen kirkon tunnustuksen yhteyteen.

Pärttylinyön verilöylyn tapahtumat 24. elokuuta 1572 saapuivat viiveellä Albiin ja siellä ne tapahtuivat 5. lokakuuta ja samalla saatettiin kostaa vanhoja erimielisyyksiä.^[3]

Ranskan ensimmäinen kokeilu hiilen käytöstä teollisuuden energialähteenä tehtiin Albissa ja kokeilijana oli Solagesin markiisi. Hän sai myös luvan rakentaa hevosvetoisen raitiotien Albiin. Samaan aikaan syntyi Medeleinen esikaupunki.

Ranskan vallankumouksen aikana Albi menetti hetkeksi roolinsa alueen kehityksen veturina Castresille. Kuitenkin tasavaltalaiset totesivat Castresin liian epävarmaksi kaupungiksi ja niin he pakenivat kaupungista ja muuttivat Albiin. Näin Albista tuli 1797 uuden departementin keskus lyhyen Castresin vallassaolon jälkeen.

Toisen maailmansodan aikana saivat tuta Vichyn hallituksen toiminnan, sillä kaupunkiin perustettiin Ranskassa oleville ulkomaalaisille tarkoitettu keskitysleiri. Juuri ennen Ranskan vapautumista natsimiehityksestä yksi saksalainen kolonna yritti päästä Madeleinen esikaupungistä Tarnjoen sillan ylitse. Kuitenkin ranskalaisen vastarintaliike, sekä paikalliset että ulkomaalaiset ja eritoten monet puolalaiset ja espanjalaiset, ryhtyivät lujaan taisteluun joen uudella sillalla, kunnes he luovuttivat sen. Nykyisin tämän tapahtuman muistoksi on pystytetty taistelussa kuolleiden muistomerkki.^[4]

Talouselämä

Hiilenkäytön valtakaudelta on vielä joitain jälkiä nähtävissä kaupungin taloudellisessa rakenteessa. Tällaisia ”jäänteitä” ovat VOA eli lasitehdas ja Ranskan sähköyhtiön La Pélissier -hiilivoimala.

Merkittäviä työnantajia kaupungissa ovat Pierre Fabren farmaseuttiset laitokset ja Airbus-teollisuuden alihankintatyöt.

Koulut

Kreivi Jean François Galaup de La Pérousen patsas.

• Lycée Lapérouse, kaupungin lyseoista tunnetuin, jossa Jean Jaurès oli opettajana ja Georges Pompidou kävi koulunsa.
• Lycée Louis Rascol
• Lycée Albi-Fonlabour, maatalouslyseo.
• Lycée Bellevue
• Albi Le Centren yliopistokeskus Jean-François Champollion, joka on perustettu vanhaan kasarmirakennukseen ja jonka tarkoituksena on hajannuttaa Toulousen yliopiston toimintaan.
• L'École des Mines d'Albi-Carmaux, kaivosteollisuusinsinöörien koulu.

Tunnettuja kaupunkilaisia

• Henri de Toulouse-Lautrec (1864–1901), taidemaalari, syntynyt kaupungissa
• Gérard Onesta (s. 1960), poliitikko ja Euroopan parlamentin jäsen
• Pierre Benoît, kirjailija (1886–1962), syntynyt kaupungissa
• Jean François Galaup de La Pérouse (1741–1788), tutkimusmatkailija, syntynyt kaupungissa
• Georges Pompidou Ranskan presidentti, suoritti kaupungissä opintonsa aina ylioppilastutkintoon saakka.
• Jean Jaurès ranskalainen poliitikko (1859–1914), opetti filosofiaa La Pérousen lyseossa.