Aleksandr Pitšuškin
venäläinen sarjamurhaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Aleksandr Jurjevitš Pitšuškin (ven. Александр Юрьевич Пичушкин); (s. 9. huhtikuuta 1974), ”Bitsevskin hullu” (ven. Битцевский маньяк), "Shakkilautamurhaaja" (ven. Убийца с шахматной доской), on entinen venäläinen supermarketin työntekijä[1], joka paljastui sarjamurhaajaksi.[2]
Remove ads
Lapsuus ja nuoruus
Köyhyys, oppimisvaikeudet ja kiusaaminen leimasivat Aleksandr Pitšuškinin lapsuutta 1970-luvun Neuvostoliitossa. Isä hylkäsi perheensä kun poika oli aivan pieni eikä hän koskaan tuntenut isäänsä.[3]
Nelivuotiaana Aleksandr Pitšuškin joutui onnettomuuteen: hän sai keinusta kovan iskun otsaansa. Äitinsä Natalia Jelmoradovnan mukaan poika ei ollut sen jälkeen enää entisensä ja muuttui vihamieliseksi sekä impulsiiviseksi.[3] Lastentarhassa muut lapset kiusasivat häntä jo ennen onnettomuutta ja nimittelivät häntä 'jälkeenjääneeksi'. Päävammansa seurauksena hänet siirrettiin käymään koulua vammaisten lasten instituutissa.[4] MytištšissäMoskovan esikaupungissa asunut poika piti kovasti eläimistä, ja perheen naapurit pitivät häntä mukavana, herkkänä poikana.[3] Hänet oli nähty kyynelissä ja sanattomana porraskäytävässä kissansa kuoleman vuoksi.[5]
Parempien tulevaisuudennäkymien toivossa poika lähetettiin asumaan isoisänsä luokse, joka huomasi pojan olevan poikkeuksellisen älykäs. Hänen luonaan Aleksandr tutustui shakkiin – ja oli siinä luonnonlahjakkuus. Läheisessä Bitsevskin luonnonpuistossa, jossa Aleksandr isoisänsä kanssa usein vieraili, hän päihitti monta itseään vanhempaa pelaajaa.[3]
Remove ads
Ensimmäinen murha
Huhtikuussa 1992 Aleksandr oli täysi-ikäinen ja asui äitinsä ja sisarpuolensa kanssa Moskovan lähiön kerrostaloasunnossa. Rakas isoisä oli kuollut[3] ja Aleksandr masentui. Hän hankki seurakseen koiran, jonka kanssa teki kävelyiltä Bitsevskin luonnonpuistossa.[4] Sinä keväänä Aleksandr Pitšuškin tappoi ensimmäisen kerran.[3] Psykologi Mihail Vinogradov on tulkinnut murhat isoisän kuolemasta nousseen vihan aiheuttamiksi, koska tämä oli "hylännyt" hänet.[5]
Mihail oli Aleksandrin luokkatoveri ammattikoulussa. Syrjäänvetäytyvällä Aleksandrilla ei ollut juuri kavereita, mutta jotenkin hän sai Mihailin lähtemään kanssaan Bitsevskin puistoon. Aleksandr uskoutui hänelle synkästä mieliteosta: Miltä tuntuisi tappaa? Vanhemmat, haavoittuvaiset miehet olisivat varmasti helpoimpia uhreja.[3] Säikähtänyt Mihail ei samaistunut fantasiaan. Kun hän käänsi selkänsä lähteäkseen, Aleksandr pahoinpiteli hänet kuoliaaksi. Poliisille Aleksandr esitti myöhemmin tietämätöntä ja uskotteli, että Mihail oli jäänyt puistoon hänen jälkeensä.[3] Kadoksiin jääneen ruumiin Aleksandr oli hävittänyt viemäriin – kuten monet muutkin uhrinsa tulevaisuudessa. Mihailin ja seuraavan uhrin välissä tosin oli Aleksandrin mukaan vuosien tauko, kuten sarjamurhaajilla usein on.[3]
Toisten tietojen mukaan teini-ikäinen Aleksandr tappoi nuoren miehen vuonna 1992 työntämällä tämän ikkunasta kadulle. Tapausta pidettiin itsemurhana.[4] Erään tiedon mukaan Aleksandr oli ihastunut naapurin tyttöön ja tappoi tytön poikaystävä Sergein tämän omassa kodissa.[5] Olga-nimisen tytön ruumis löytyi puistosta vuonna 2002.[5]
Muiden silmin supermarketissa työskennelleen Aleksandrin elämässä ei ollut mitään mielenkiintoista. Iltansa hän vietti kotona ryypäten ja väkivaltavideoita katsellen. Hän seurasi silmä kovana Venäjän tähänkin asti pahimman sarjamurhaajan, ”Rostovin viiltäjäksi” kutsutun Andrei Tšikatilon oikeudenkäyntiä vuonna 1992.[3]
Remove ads
Murhat
Aleksandr Pitšuškinia syytettiin 49 ihmisen murhaamisesta vuosina 2001–2006, mutta rikostutkijoiden mukaan Pitšuškin saattoi syyllistyä peräti 62 murhaan.[6]
Pitšuškin itse tunnusti 63 murhaa sanoen jääneensä yhden uhrin päähän tavoitteestaan täyttää shakkilauta. Kun poliisit pidättivät Pitšuškinin he löysivät hänen kotoaan shakkilaudan, joka oli täynnä yhtä ruutua lukuun ottamatta. Pitšuškin piti lukua uhreistaan laittamalla shakkilaudalle nappulan tai kolikon jokaisen murhan jälkeen. Media käytti Pitšuškinista tämän vuoksi nimitystä "shakkilautamurhaaja".[6] Toisten tietojen mukaan virkavallan tehdessä etsintöjä Aleksandrin kodissa, he löysivät eräästä muistikirjasta paperille piirretyn shakkilaudan, jonka 64 ruudusta 61 ruutuun oli kirjoitettu jokin päivämäärä.[3]
Hänen tavoitteenaan oli lyödä vuonna 1994 teloitetun Andrei Tšikatilon 52 murhaa käsittänyt Neuvostoliiton ennätys ja tappaa 64 ihmistä eli yhtä monta kuin shakkilaudassa on ruutuja. Myöhemmin Pitšuškin kertoi, että ei olisi ikinä lopettanut murhaamista, jos häntä ei olisi saatu kiinni.[2][7]
Pitšuškin murhasi lähes kaikki uhrinsa Moskovan eteläosassa sijaitsevassa Bitsevskin puistossa vodkapullon tai vasaran tapaisilla esineillä.[1][8] Monet hänen uhreistaan olivat vanhoja, kodittomia miehiä. Pitšuškin houkutteli heidät mukaansa sanomalla haluavansa näyttää koiransa haudan ja haudalla otettaisiin votkaryyppy koiran muistolle. Juotettuaan uhrinsa humalaan Pitšuškin hakkasi heitä vasaralla päähän ja heitti heidän ruumiinsa viemäriin. Useissa tapauksissa Pitšuškin heitti uhrinsa elävänä viemäriin.[9]
Helmikuussa 2002 18-vuotias Maria Viritševa vältti kuoleman vain täpärästi. Raskaana ollut Maria kohtasi moskovalaisen metroaseman kupeessa avuliaan oloisen miehen riideltyään miesystävänsä kanssa. Lohduttaja vaikutti luotettavalta. Maria suostui miehen kanssa kävelylle läheiseen puistoon. Siellä tämä kävikin häneen käsiksi, varoittamatta ja rajusti. Mies hakkasi Marian päätä rautaiseen viemärinkanteen. Maria pakeni hyppäämällä viemäristä alas. Mies sulki kannen. Aleksandr Pitšuškin oli ilmeisesti kuvitellut tehneensä lopun 25. uhristaan, mutta Maria selvisi. Naisen epäonneksi koitui paperittomuus. Poliisi oli haluton käynnistämään työlästä tutkintaa hyökkääjän henkilöllisyyden selvittämiseksi – vaikka Marialla oli kertoa heille tarkka nimi ja osoite. Asia kuitattiin onnettomuutena.[3]
Pitšuškin hyökkäsi aina takaapäin välttääkseen veren roiskumisen vaatteilleen. Vuonna 2005 murhasarja raaistpsi ui entisestään. Pitšuškin otti tavakseen työntää rikotun vodkapullon uhriensa murskautuneen kallon sisälle varmistaakseen etteivät he selviä. Lisäksi Pitšuškin ei enää edes yrittänyt piilottaa ruumiita.[7]
Aleksandrin kohtaloksi koitui osin hänen narsistinen halunsa jäädä kiinni ja päästä rehvastelemaan ”saavutuksillaan”. Hän alkoi jättää uhreja löydettäväksi yhä näkyvämmille paikoille ja saalisti jo omassa naapurustossaankin. Eräänä kesäpäivänä hän pyysi työkaveriaan Marina Moskaljovaa kävelylle puistoon. Marina oli epäileväinen, mutta lähti silti. Hän jätti kotiinsa lapun, jossa kertoi aikeistaan. Marinan ruumis löytyi puistosta kesäkuussa 2006. Kun hänen lapsensa kuuli asiasta uutisista, tämä tiesi välittömästi, että kyseessä oli hänen äitinsä.[3]
Marinan lappu, metrolippu ja valvontakameravideo johdattivat poliisin viimein ”Bitsevskin hirviön” jäljille.[3]
Remove ads
Kiinnijääminen ja oikeudenkäynti
Aleksandr Pitšuškin murhasi viimeisen uhrinsa kesäkuussa 2006. Uhrin taskusta löydettiin metrolippu, jonka johdosta poliisit katsoivat metroaseman valvontakameran kuvia. Valvontakameran nauhalle oli tallentunut Pitšuškin, joka käveli metroasemalla uhrin kanssa. Tämän johdosta Pitšuškin saatiin pidätettyä 15. kesäkuuta 2006.
Monet venäläiset vaativat Pitšuškinille kuolemantuomiota, mutta Venäjällä kuolemantuomio on poistettu lainsäädännöstä, joten vaatimukseen ei suostuttu. Pitšuškin lähetettiin mielentilatutkimukseen, jossa psykiatrit totesivat, ettei tämä kärsinyt mistään mielisairaudesta. Mielentilatutkimuksen mukaan Pitšuškin oli tappaessaan täydessä ymmärryksessä. Hänellä kuitenkin todettiin vaikeasti häiriintynyt antisosiaalinen persoonallisuus, narsistisuutta ja päihdeongelma.[3]
Aleksandr Pitšuškin oli ilmoittanut poliisille tunnustavansa kaiken, jos saisi tehdä sen suorassa tv-lähetyksessä, valtavan yleisön edessä. Todellisuudessa mitään lähetystä ei ollut. Yleisö koostui poliiseista, ja mikrofonit olivat vain näön vuoksi pöydällä. "Ilman sitä elämässäni ei olisi ollut mitään järkeä", Aleksandr selitti tappamishimoaan.[3] "Ensimmäinen tappo on kuin ensirakkaus. Et koskaan unohda sitä", hän sanoi oikeudenkäynnissä selitettyään, kuinka hän aloitti tappamisen 18-vuotiaana murhaamalla luokkatoverinsa.[10]
Aleksandr Pitšuškin väitti, että uhrien elämän ja kuoleman päätös sai hänet tuntemaan itsensä jumalaksi. "Kaikissa tapauksissa tapoin vain yhdestä syystä. Tapoin elääkseni, koska kun tapat, haluat elää", hän sanoi . "Minulle elämä ilman murhaa on kuin elämä ilman ruokaa sinulle. Tunsin itseni kaikkien näiden ihmisten isäksi, koska minä avasin heille oven toiseen maailmaan."[11]
Pitšuškinia syytettiin oikeudessa 49 ihmisen murhasta ja kolmesta murhan yrityksestä. Oikeudenkäynnin aikana Pitšuškin sanoi, että hän oli murhannut yhteensä 60 ihmistä[3] ja pyysi valamiehistöä lisäämään 11 uhria hänen uhrilukuunsa, jolloin uhrien lopullinen lukumäärä olisi 60 kuollutta ja kolme murhayrityksistä hengissä selvinnyttä uhria. Oikeussalissa Pitšuškin oli suljettuna lasiseen häkkiin eikä osoittanut katumusta teoistaan.[10] Aleksandr Pitšuškin todettiin oikeudessa syylliseksi kaikkiaan 49 ihmisen murhaan ja tuomittiin lokakuussa 2007 elinkautiseen vankeuteen, josta ensimmäiset viisitoista vuotta eristyssellissä. Hän valitti liian ankarasta tuomiosta ja anoi sen alentamista 25 vuoteen.[12]
Hän istuu rangaistustaan tiettävästi vuonna 2017 korkean turvaluokituksen Poliarnaja sova (Полярная сова) vankilassa Ural-vuoristossa Harpin kaupungin lähellä,[3] Napapiirin pohjoispuolen arktisella alueella Jamalin Nenetsiassa.
Huhtikuussa 2025 Aleksandr Pitšuškin paljasti haluavansa tunnustaa 11 uutta murhaa.[4]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads