Alkalimetalli

Alkalimetallit ovat alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ensimmäinen pääryhmä. Alkalimetalleihin kuuluvat litium, natrium, kalium, rubidium, cesium ja radioaktiivinen frankium. Alkalimetallien nimi tulee siitä, että ne muodostavat veden kanssa reagoidessaan hydroksideja, jotka tekevät liuoksesta emäksisen eli alkalisen.^[1][2][3] Esimerkiksi:

2 K(s) + 2 H₂O(l) → 2 KOH(aq) + H₂(g)

Alkalimetalleja metallisessa muodossaan: litium (Li), natrium (Na), kalium (K), rubidium (Rb), cesium (Cs)

Yleiset ominaisuudet

Alkalimetallit ovat keveitä, helposti sulavia (sulamispiste alhainen) ja litiumia lukuun ottamatta melko pehmeitä. Suuren reaktiivisuutensa vuoksi alkalimetalleja tulee säilyttää ilmasta eristettynä esimerkiksi palo- tai mineraaliöljyssä^[1][2][3].

Ryhmän alkuaineet ovat hyvin reaktiivisia ja reaktiivisuus kasvaa atomimassan kasvaessa. Alkalimetallit ovat esimerkiksi hyvin voimakkaita pelkistimiä. Ilmassa kaikki alkalimetallit hapettuvat nopeasti pinnaltaan muodostaen oksideja. Oksidit taas reagoivat veden kanssa muodostaen hydroksideja ja hiilidioksin kanssa muodostaen karbonaatteja.^[1][2][3]

4 Na + O₂ → 2 Na₂O

Na₂O + H₂O → 2 NaOH

Yhdisteissään ne esiintyvät aina yhdenarvoisina positiivisina ioneina eli kationeina, esimerkiksi Na⁺ ja K⁺. Niiden yhdisteet ovat siis suoloja, joista useimmat liukenevat runsaasti veteen, esimerkiksi kaliumkloridi (KCl).^[1][2][3]

Litiumin liekin väri on punainen, natriumin oranssinkeltainen ja kaliumin kobolttilasin läpi katsottuna violetti.^[1][2][3]

Myrkyllisyys ja välttämättömyys

Myrkkyasetuksen mukaan alkalimetallit ovat toisen luokan myrkkyjä eli syövyttäviä aineita. Toisaalta ionimuodossaan natrium ja kalium ovat välttämättömiä aineita monille biologisille eliöille, kuten kasveille ja eläimille.