Allan Pinkerton
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Allan Pinkerton (25. elokuuta 1819 Glasgow – 1. heinäkuuta 1884 Chicago) oli skotlantilaissyntyinen yhdysvaltalainen etsivä sekä ensimmäisen ja tunnetuimman etsivätoimiston, Pinkertonin etsivätoimiston, perustaja.[1]
Glasgowissa syntyneen Pinkertonin isä oli poliisi. Isä kuoli Allanin ollessa vielä lapsi ja koko perhe vajosi köyhyyteen. Nuori Allan sai töitä tynnyrintekijänä, ja hän liittyi Isossa-Britanniassa vaikuttaneeseen chartismi-liikkeeseen, joka ajoi poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia. Allanin aktivismi liikkeessä johti kuitenkin pidätysmääräykseen, ja vuonna 1842 Allan Pinkerton pakeni Yhdysvaltoihin, jossa asettui Chicagoon.[1] Seuraavana vuonna Pinkerton muutti läheiseen Dundeen kaupunkiin, jossa hän perusti oman liikeyrityksen tynnyrintekijänä. Eräänä päivänä Pinkerton oli hakkaamassa puuta autiolla saarella, kun hän sattumalta löysi ja myöhemmin otti kiinni rahanväärentäjien jengin. Tämän ja muiden vastaavien tekojen ansiosta hänet nimitettiin Kanen piirikunnan apulaissheriffiksi vuonna 1846 ja sen jälkeen Cookin piirikunnan apulaissheriffiksi, jonka päämaja oli Chicagossa.[1] Pian hänet nimitettiin Yhdysvaltain postilaitoksen erikoisagentiksi, ja hänen menestyksensä rikollisten kiinniottamisessa jatkui.[2]
Vuonna 1850 Allan Pinkerton irtisanoutui Chicagon poliisivoimista ja perusti yksityisen etsivätoimistonsa, Pinkerton's National Detective Agencyn. Etsivätoimisto erikoistui aluksi rautateiden ryöstötapauksiin.[1][2][3] Yrityksen tunnus oli avoin silmä ja sen tunnuslause ”We Never Sleep” (Emme koskaan nuku). Tämän seurauksena itsenäisiä etsiviä ryhdyttiin kutsumaan ”yksityisetsiviksi” (engl. private eye).[2] Pinkertonin etsivätoimiston merkittäviin onnistumisiin kuuluivat muun muassa Adams Express Company -yhtiön 700 000 dollarin ryöstön suunnittelijoiden kiinniotto vuonna 1866 ja presidentiksi valitun Abraham Lincolnin salamurhasuunnitelman estäminen helmikuussa 1861 Baltimoressa. Allan Pinkerton työskenteli Yhdysvaltain sisällissodan aikana pohjoisvaltioiden tiedustelun päällikkönä salanimellä E.J. Allen.[2]
Sisällissodan jälkeen Pinkerton jatkoi etsivätoimistonsa johtamista. Vuosina 1873-1876 yksi hänen etsivistään, James McParlan, asui Molly Maguires -seuran keskuudessa Pennsylvaniassa ja hankki todisteita, jotka johtivat tämän terrorismia harjoittavaksi väitetyn kaivostyöläisten järjestön hajottamiseen. Vuoden 1877 lakkojen aikana Pinkertonin etsivätoimiston kovaotteiset toimet työväenyhdistyksiä kohtaan johtivat ankaraan arvosteluun työväestön piirissä. Allan Pinkerton kirjoitti teokset The Molly Maguires and the Detectives (1877), The Spy of the Rebellion (1883), joka on hänen kertomuksensa Lincolnin matkasta Washingtoniin vuonna 1861, ja Thirty Years a Detective (1884).[1]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads