Alvari

Alvari on luontotyyppi, jossa vain ohut kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Maakerros on niin ohut, ettei se sovellu maanviljelykseen. Pohjoismaiden tunnetuin alvari on Öölannin Stora Alvaret – kalkkikiviylänkö, joka kuuluu vuonna 2000 UNESCOn maailmanperintökohteeksi määriteltyyn Öölannin eteläosan maisemaan.^[1]

Tämä artikkeli käsittelee luontotyyppiä. Etunimestä Alvari kerrotaan sivulla Alvar.

Stora alvaret Öölannin saarella

Österplana hed, Kinnekullessa, Länsi-Götanmaalla. Alvarikasvillisuutta ja paljasta kalkkikivikalliota, jonka kasvillisuus rajoittuu usein kallion halkeamiin, esimerkiksi sikoangervo, keltamatara, valkomaksaruoho ja ruusut.

Alvarin muodostuminen

Alvari voi muodostua alueelle, jossa erittäin ohut kalkkipitoinen maa-aines peittää emäksistä kalkkiperuskalliota.^[2] Ilmasto on kohtalaisen kuiva, kesäisin on yleensä kuivia jaksoja ja sataa vähän, mutta talvet ovat kylmiä ja routaannuttavat maan laajalti. Alvareita onkin Euroopassa vain muutamilla alueilla, kuten Öölannissa, Gotlannissa ja Pohjois-Viron saarilla. Laidunnus säilyttää alvareille tyypillisen matalan, laikukkaan kasvillisuuden. Keski-Euroopan kalkkikivialueet ovat usein alvarien tapaisia, mutta lämpimämpiä, eikä niitä käytetä laidunnukseen.^[2] Öölannin suurta alvaria on laidunnettu kivikaudelta lähtien, ja se on hävittänyt puut niin perusteellisesti, että alueella kasvaa vain yksittäisiä havu- ja lehtipuita tai pieniä puujoukkoja.^[3]

Alvarien kasvillisuus

Alvarien kasvillisuus vaihtelee avokallioista ja kuivista kedoista kosteahkoihin niittyihin ja märkiin alueisiin, kuten allikoihin. Kasvillisuus on matalaa ja laikkuista, mutta kukkii kesäisin värikkäästi. Öölannissa alvarialueilla tavataan useita endeemisiä lajeja, kuten öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum) ja alvarimaruna (Artemisia oealandica).^[3] Alvareilla kasvaa kasvilajeja, joita kasvaa lähimpänä Etelä-Venäjän ja Unkarin aroilla.^[3]

Euroopan alvareita

Jäkälää, sammalta ja ruohokasveja hiilihappopitoisen sadeveden syövyttämällä kalkkikivipinnalla.

• Ruotsi
  • Öölanti – Stora Alvaret – Euroopan laajin alvarialue
  • Gotlanti
  • Länsi-Götanmaa – useita Kinnekulle-kalkkikivivuorella, pienempiä palasia Falbygdenin alueella, kuten Dalassa ja Högstenassa.
• Viro
  • Alvareita on hajallaan koko Viron pohjoisrannikolla osapuilleen Paldiskin ja Sillamäen välisellä alueella, missä vain kalkkikivi tulee pintaan lähellä meren rantaa (katso Baltian klintti), kuten myös Länsi-Viron saaristossa. Virossa sijaitsi aikoinaan noin kolmannes koko maailman alvareista. Niiden pinta-ala on kuitenkin supistunut: Kun 1930-luvulla alvareita oli 43 000 hehtaaria, vuonna 2000 niitä oli 12 000 ja vuonna 2010 arviolta 9 000 hehtaaria. Viron alvareilla kasvaa 267 putkilokasvilajia, joista arviolta viidesosa on suojeltuja. Siellä kasvaa myös 142 sammallajia ja 263 jäkälälajia.^[4] Viron hallitus on sitoutunut suojelemaan vähintään 9 800 hehtaaria maan alvareita osana Natura 2000 -verkostoa.^[5]
• Englanti
  • Cumbria ja pohjoinen Yorkshire – suojeltuna Yhdistyneen kuningaskunnan biodiversiteettitoimintaohjelmassa.
• Irlanti
  • Burrenin kansallispuisto, suuri alvari Claren kreivikunnan koillisosassa.

Katso myös

• Baltian klintti