André Gide
ranskalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
André Paul Guillaume Gide (22. marraskuuta 1869 Pariisi – 19. helmikuuta 1951 Pariisi) oli ranskalainen prosaisti ja runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1947.[1] Hänen aforismejaan ja sutkauksiaan lainataan usein elämänohjeita jakelevissa teoksissa. Nuoruudessaan Gide sai vaikutteita Friedrich Nietzscheltä ja symbolisteilta.[2] Hitlerin Saksassa Giden teokset asetettiin julkaisukieltoon ja ne joutuivat pian Hitlerin valtaantulon jälkeen tuhansien muiden kirjojen tavoin julkisesti poltettaviksi.[3]
1930-luvulla Gide oli jonkin aikaa kommunisti. Syksyllä 1936 hän matkusti vierailulle Neuvostoliittoon, jossa hänet otettiin vastaan valtionpäämiehelle kuuluvin kunnianosoituksin. Lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä hänet kutsuttiin Leninin mausoleumin parvekkeelle seuraamaan suurta paraatia Stalinin ja muiden neuvostojohtajien kanssa. Hänen saamansa vaikutelma Neuvostoliitossa vallinneesta ilmapiiristä, muun muassa Staliniin kohdistetusta henkilönpalvonnasta ja siitä, miten vähän tavalliset neuvostokansalaiset tiesivät muusta maailmasta, oli kuitenkin avannut hänen silmänsä, ja kotiin palattuaan hän sanoutui irti kommunismista. Gide päätti matkaraporttinsa toteamukseen: "Käynti Neuvostoliitossa (ja tietysti Saksassa) auttaa meitä paremmin kuin mikään muu antamaan arvoa ajatuksen vapaudelle, josta saamme nauttia Ranskassa."[4]
Hän vietti paljon aikaansa Afrikassa useissa elämänsä vaiheissa, muun muassa toisen maailmansodan aikana.
Remove ads
Teoksia
- Les cahiers d'André Walter - 1891
- Le traité du Narcisse - 1891
- Les poésies d'André Walter - 1892
- Le voyage d'Urien - 1893
- La tentative amoureuse - 1893
- Paludes - 1895
- Réflexions sur quelques points de littérature - 1897
- Les nourritures terrestres - 1897
- Feuilles de route 1895-1896 - 1897
- Le Prométhé mal enchaîné - 1899
- Philoctète - 1899
- Lettres â Angèle - 1900
- De l'influence en littérature - 1900
- Le roi Candaule - 1901
- Les limites de l'art - 1901
- L'immoraliste - 1902
- Saül - 1903
- De l'importance du public - 1903
- Prétextes - 1903
- Amyntas - 1906
- Le retour de l'enfant prodigue - 1907
- Dostoïevsky d'après sa correspondance - 1908
- La porte étroite - 1909 (Ahdas portti. Suomentanut Ilta Larva. Gummerus, 1936. )
- Oscar Wilde - 1910
- Nouveaux prétextes - 1911
- Charles-Louis-Philippe - 1911
- C. R. D. N. - 1911
- Isabelle - 1911
- Bethsabé - 1912
- Souvenirs de la Cour d'Assises - 1914
- Les caves du Vatican - 1914
- La symphonie pastorale - 1919 (Pastoraalisinfonia. (Delfiini-sarja) Suomentanut Reino Hakamies. Otava, 1947. )
- Corydon - 1920
- Numquid et tu . . .? - 1922
- Dostoïevsky - 1923
- Incidences - 1924
- Caractères - 1925
- Les faux-monnayeurs - 1925 (Vääränrahantekijät. Suomentanut Yrjö Kaijärvi. Otava, 1950. )
- Si le grain ne meurt - 1926 (Ellei vehnänjyvä kuole. Suomentanut Leena Löfstedt. Otava, 1967. )
- Le journal des faux-monnayeurs - 1926
- Dindiki - 1927
- Voyage au Congo - 1927
- Le retour de Tchad - 1928
- L'école des femmes - 1929 (Naisten koulu. Suomentanut Ilta Larva. Tammi, 1945. )
- Essai sur Montaigne - 1929
- Un esprit non prévenu - 1929
- Robert - 1930
- La séquestrée de Poitiers - 1930
- L'affaire Redureau - 1930
- Oedipe - 1931
- Perséphone - 1934
- Les nouvelles nourritures - 1935
- Geneviève - 1936
- Retour de l'U. R. S. S. - 1936
- Retouches â mon retour de l'U. R. S. S. - 1937
- Notes sur Chopin - 1938 (Chopin – merkintöjä, mielikuvia, muistoja. Suomentanut Martti Anhava. Fuga Oy, 2017. )
- Journal 1889-1939 - 1939
- Découvrons Henri Michaux - 1941
- Thésée - 1946
- Le retour - 1946
- Paul Valéry - 1947
- Le procès - 1947
- L'arbitraire - 1947
- Eloges - 1948
- Littérature engagée - 1950
Remove ads
Lähteet
- Jakobson, Max: 20. vuosisadan tilinpäätös. I : Väkivallan vuodet. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-13369-1
Viitteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads