Auvo Maunula

Auvo Maunula syntyi Pohjois-Pohjanmaalla, Alavieskassa, kansakoulunopettaja Herman ja Anna (o.s. Rajaniemi) Maunulan perheeseen. Hän astui asepalvelukseen Ilmavoimien alokaskomppaniaan vuonna 1926. Sotilasuralle tähtäävä Maunula pyrki ja pääsi Reserviupseerikouluun, jonka käytyään hän suoritti Kadettikoulun kurssinumerolla 10 vuosina 1927–1929. Aktiiviura Ilmavoimissa jatkui koko 1930-luvun ajan. Talvisodassa Maunula toimi Lentolaivue 12:n Gloster Gladiator -hävittäjäkoneilla varustetun ensimmäisen lentueen päällikkönä.^[3]

Jatkosodassa Maunula toimi laivueenkomentajana Täydennyslentolaivue 35:ssä, Fokker D.XXI -koneilla varustetussa Lentolaivue 12:ssa sekä Lentolaivue 28:ssa, jonka kalustona oli Morane-Saulnier M.S.406 -koneet. Maunula nimitettiin Aunuksen ryhmän komentajan Karl Oeschin 21. toukokuuta 1942 allekirjoittaman nimitysesityksen sekä Ilmavoimien komentajan Jarl Lundqvistin 15. elokuuta 1942 allekirjoittaman lisäesityksen jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi 8. syyskuuta 1942 numerolla 90.^[4] Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa Maunulan tiedustelulentäjänä sekä laivueen komentajana saavuttamat ansiot.^[5]

Majuriksi ylennetty Maunula sai surmansa koulutuslennolla 17. toukokuuta 1944. Hänen ohjaamansa Morane-Saulnier -hävittäjä (MS-628) joutui syöksykäännöksen seurauksena syöksykierteeseen, josta kone ei enää oiennut, ja syöksyi matalasta korkeudesta järveen.^[1] Maunula on haudattu Seinäjoen sankarihautausmaalle.^[4] Auvo Maunula ja hänen puolisonsa Ester Jensen saivat kaksi poikaa. Reijo Jorma Maunula (1935–2013) oli Suomen ilmavoimien majuri. Hän toimi myös muun muassa johtajana Johtamistaidon Opistossa ja opetusneuvoksena Opetushallituksessa. Antero Maunula (1937–2014) oli eversti, joka toimi muun muassa Pohjan prikaatin komentajana.^[6]

Elämä ja ura

Lähteet

Wikiwand - on