Bengt Laurikainen
suomalainen valtiopäivämies From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Bengt ”Pentti” Petterson Laurikainen, ven. Бенгт Лаурикайнен, (3. helmikuuta 1748 Seppola, Mikkeli,[1], Kymenkartanon lääni – 20. toukokuuta 1816 Asila[2], Mikkeli, Kymenkartanon lääni) oli suomalainen talollinen, lautamies ja piirituomari, kaksinkertainen valtiopäivämies Ruotsin säätyvaltiopäivillä[3] ja vuoden 1808 Suomen lähetyskunnan talonpoikaisedustaja silloisesta Kymenkartanon läänistä, nykyisestä Etelä-Savon maakunnasta.[4][5][6][3][7]
Remove ads
Henkilöhistoria
Pentti Laurikaisen vanhemmat olivat Petter Laurikainen (s. 1704) ja Maria Laurikainen (o.s. Pulkin s. 1722), jotka olivat torppareina Mikkelin maalaiskunnan Seppolan kylän kartanomailla.
Hän oli yhden manttaalin tilallinen Mikkelin Hiirolassa Matiskalan kantatilalla[8][9], sekä Asilassa sijaitsevalla Laaska talo no: 2 maatilalla[10], Sulkavalta, Hintsalankylältä kotoisin olleen aviopuolisonsa (Elin) Helena Mårtendotter (o.s. Martin, Martinen, s. 1752)[11][12]. Perheessä oli kuusi lasta: Petter (1771), Maria (1774[13]), Anders (1776), Catharina (1779), Bengt (1781[14][15]) ja Henric (1793).
Luottamustoimet
Laurikainen oli siviilioikeudellisia asioita istuva lautamies[4][16] ja viimeisinä elinvuosinaan piirituomari Mikkelin kihlakunnan käräjäoikeudessa.[2] Ruotsintaitoisena hän tuli valituksi talonpoikaissäädyn edustajaksi Ruotsin säätyvaltiopäiville vuosina 1792 ja 1800[4][3][17][18][19][20][21][22][23]. Hänet valittiin myös vuonna 1808 Pietariin matkanneeseen suomalaiseen lähetyskuntaan neuvottelemaan Suomen autonomisen aseman itsehallinnollisista kysymyksistä sekä Suomen liittämisestä keisarillisen Venäjän alaiseksi suuriruhtinaskunnaksi[16][24][25][21][22]. Vuoden 1792 Gävlen valtiopäivät olivat Gävlessä 23.1.–24.2.1792[23][21][22]. Säätyjen jäsenet valikoituivat lääniensä tehtävistä vastaaviin valiokuntiin. Valtiopäiväedustajat kävivät kumartamassa alamaisuuttaan Kustaa III:lle. Talonpojat sekä papisto kokoontuivat pitämään kokouksiaan Gävlen lukiossa. Laurikaisesta tuli toistamiseen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustaja 10. maaliskuuta 1800 järjestetyillä Norrköpingin valtiopäivillä[23][21]. Tuolloin säädyt kävivät kumartamassa Kustaa IV Aadolfia[17][23][19][20].
Laurikainen sai kutsun heinäkuussa 1808 Kymenkartanon läänin maaherra Johan Herman Lodelta osallistua 26. lokakuuta 1808 lähtevään Suomen lähetyskuntaan[4][16][24][26][27][21][22]. Laurikainen oli todennäköinen ehdokas, koska hän oli osallistunut jo aikaisemmin kaksi kertaa Ruotsissa pidettäville valtiopäiville, hänen taitonsa ja kykynsä olivat hyväksi ja täyttivät silloisen hovikelpoisuuden kriteerit talonpoikaissäädyn lähettiläänä. Lähetyskunta sai audienssin keisari Aleksanteri I:ltä, ja suomalaiset vakuuttivat näin uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Lähetyskunta kieltäytyi esiintymästä valtiopäivien valtuuksin, mutta se laati 17 kohdan esityslistan[28][29], johon keisari merkitsi myönteisen päätöksensä. Lähetyskunnan edustajista marraskuussa saapuneet saivat luvan palata Suomeen 6. tammikuuta ja loput edustajat palasivat tammikuun loppuun mennessä 1809.[26][30][27][31][32][22].
Laurikainen oli värvättynä Ruotsin kuninkaan määräyksestä ruotutalollisena, ruotutalo sijaitsi Asilassa Laaskan maatilalla sotilastorppa (ruotu no. 52, pääkatselmuksen sotilasrulla 1801[33]), velvoite oli majoittaa ruotusotilasta (varusmies Johan Estman vuosien 1783–1785[34]) tilan torpassa. Ruotuvelvoite päättyi vuonna 1809 Suomen siirtyessä osaksi Venäjän keisarikuntaa[33].
Remove ads
Kunnianosoitukset
- lähetyskunnan muistomitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[35][36]
Katso myös
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads