Billy Conn
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
William David Conn (8. lokakuuta 1917 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat – 29. syyskuuta 1942) oli yhdysvaltalainen raskaan ja raskaan keskisarjan nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui 1930-luvulle aina 40-luvun lopulle. Hän kilpaili aluksi urallaan välisarjassa ja keskisarjassa sekä myöhemmin raskaassa keskisarjassa, jossa hän nousi maailmanmestariksi kesällä 1939. Hän otteli keväällä 1941 raskaan sarjan maailmanmestaruudesta Joe Louisia vastaan kokeakseen tappion. Toisen kerran hän otteli Louisin kanssa ja tulos jälleen tappio. Juuri ennen ensimmäistä Louis-ottelua hän otti voiton Gunnar Bärlundista.[1]
Irlantilaistaustainen Billy Conn aloitti ammattilaisnyrkkeilyuransa heinäkuussa 1934 kevyen sarjan nyrkkeilijänä. Hän nousi pian kuitenkin välisarjaan ja keskisarjaan ja lopulta raskaaseen keskisarjaan. Hän nousi sarjan maailmanmestariksi heinäkuussa 1939 voitettuaan Melio Bettinan. Hän piti sarjan mestaruuden voitoilla uusintaottelussa Bettinaa ja kaksi kertaa Gus Lesnevichiä vastaan.[1]
Vuoden 1940 aikana Conn otteli raskaansarjan otteluita vastustajinaan aikansa huippunimiä, kuten Bob Pastor, Lee Savold, Gunnar Bärlund ja Buddy Knox. Toukokuussa 1941 Conn luopui kevyen raskaansarjan maailmanmestaruudestaan haastaakseen raskaansarjan maailmanmestarin Joe Louisin. Conn hävisi ottelun tyrmäyksellä 13. erässä. Vuonna 1942 niin hänet kuin Louiskin kutsuttiin armeijaan.[1]
Conn liittyi sotaan ja oli poissa kehästä vuoteen 1946 asti. Nyrkkeilyura jatkui sodan jälkeen niin, että kesäkuussa 1946 hän otteli uudelleen raskaansarjan loppuottelussa Louisia vastaan. Louis tyrmäsi Connin 8. erässä.[1]
Billy Conn päätti nyrkkeilyuransa vuoden 1948 lopulla.[1]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads