Central Hockey League
entinen jääkiekon ammattilaissarja Yhdysvalloissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Central Hockey League eli CHL oli vuosina 1992–2014 pelattu jääkiekon keskitason ammattilaisliiga Pohjois-Amerikassa. Monet CHL:n joukkueista olivat NHL-joukkueiden farmijoukkueita.
Sarja lakkautettiin, kun kesällä 2014 kaksi seuraa lopetti toimintansa ja seitsemän jäljelle jäänyttä seuraa siirtyivät ECHL-liigaan.[1][2] Kaudella 2010–2011 sarjassa oli pelannut 18 joukkuetta, mutta joukkuemäärä alkoi sen jälkeen nopeasti laskea. Viimeisen mestaruuden voitti Allen Americans.
Remove ads
Historia
Bill Levins, Ray Miron ja Monte Miron perustivat Central Hockey League vuonna 1992. Edellinen CHL oli lopetettanut toimintansa 1984.[3] Ensimmäisellä kaudella 1992–1993 liigassa oli vain kuusi joukkuetta: Oklahoma City Blazers, Tulsa Oilers, Wichita Thunder, Memphis RiverKings, Dallas Freeze ja Fort Worth Fire.[4]
Kaudelle 1994–1995 mukaan liittyi San Antonio Iguanas, mutta Dallas Freeze vetäytyi sarjasta kauden päätteeksi ja sarjaa jatkettiin taas kuudella joukkueella.[5] Vuonna 1996 SHL-liiga lopetti toimintansa ja sen jäljelle jääneet joukkueet liittyivät CHL:ään nostaen joukkuemäärän kymmeneen.[3]
Liigan mestaruuspalkinnon nimi oli alun perin Levins Cup. Ray Miron myytyä osuutensa sarjan omistuksesta palkinnon nimeksi tuli Ray Mirons President’s Cup. CHL kilpaili pelaajista, katsojista ja joukkueista WPHL-liigan kanssa ja joukkueita vaihtui sarjassa vuosittain, kunnes vuonna 2001 WPHL yhdistyi CHL:n kanssa.[5][3]
Kaudella 2001–2002 sarjassa pelasi 16 joukkuetta. CHL kasvoi entisestään, kun vuonna 2010 IHL-liiga lakkautettiin. Liigasta siirtyi viisi joukkuetta CHL:ään samalla kun sarjan omia joukkueita lopetti toimintansa. Kaudella 2010–2011 sarjassa pelasi ennätykselliset 18 joukkuetta.[3][5]
Joukkueiden määrä laski tasaisesti ja sarjan viimeisellä kaudella 2013–2014 joukkueita oli jäljellä kymmenen.[5] Heti kauden runkosarjan päätteeksi St. Charles Chill ilmoitti lopettavan toimintansa.[6] Kesän aikana Denver Cutthroats ja Arizona Sundogs ilmoittivat pistävänsä toimintansa tauolle, ja lopulta jäljelle jääneet seitsemän joukkuetta päättivät liittyä ECHL-sarjaan samalla kun CHL lakkautettiin.[2]
Remove ads
Joukkueet 2013–2014
Viimeisellä kaudella sarjassa pelasi kymmenen joukkuetta.[7]
Sarjassa pelanneet joukkueet
Kaiken kaikkiaan sarjassa pelasi 44 eri joukkuetta eri aikoina.[5]
- Allen Americans 2009–2014
- Amarillo Gorillas 2001–2010
- Arizona Sundogs 2006–2014
- Austin Ice Bats 2001–2008
- Bloomington Blaze 2011–2013
- Bloomington PrairieThunder 2010–2011
- Border City Bandits 2000–2001
- Bossier-Shreveport Mudbugs 2001–2011
- Brampton Beast 2013–2014
- Colorado Eagles 2003–2011
- Columbus Cottonmouths 1996–2001
- Corpus Christi IceRays 2001–2010
- Dallas Freeze 1992–1995
- Dayton Gems 2010–2012
- Denver Cutthroats 2012–2014
- El Paso Buzzards 2001–2003
- Evansville IceMen 2010–2012
- Fayetteville Force 1997–2001
- Fort Wayne Komets 2010–2012
- Fort Worth Fire 1992–1999
- Huntsville Tornado 1996–2001
- Indianapolis Ice 1999–2004
- Topeka Tarantulas 2004–2005
- Laredo Bucks 2002–2012
- St. Charles Chill 2013–2014
- Lubbock Cotton Kings 1999–2007
- Macon Whoopee 1996–2001
- Mississippi RiverKings 1992–2011
- Missouri Mavericks 2009–2014
- Nashville Ice Flyers 1996–1998
- New Mexico Scorpions 2001–2009
- Odessa Jackalopes 2001–11
- Oklahoma City Blazers 1992–2009
- Quad City Mallards 2010–2014
- Rapid City Rush 2008–2014
- Rio Grande Valley Killer Bees 2003–2012
- Rocky Mountain Rage 2006–2009
- San Angelo Saints 2001–2005
- San Antonio Iguanas 1994–2002
- Texas Brahmas 2001–2013
- Topeka ScareCrows 1998–2001
- Tulsa Oilers 1992-2014
- Wichita Thunder 1992-2014
- Youngstown SteelHounds 2005–2008
Remove ads
Palkinnot
Sarjassa jaettiin useita palkintoja. Liiga palkitsi runkosarjan maali- ja pistepörssin voittajat, parhaan tulokkaan, parhaan puolustajan, maalivahdin ja valmentajan. Merkittävämmät palkinnot olivat liigan arvokkaimman pelaajan palkinto sekä sarjan mestaruuspalkinto Ray Miron President’s Cup.[8]
Arvokkain pelaaja
- 1993: Sylvain Fleury, Oklahoma City
- 1994: Robert Desjardins, Wichita
- 1995: Paul Jackson, San Antonio
- 1996: Brian Shantz, San Antonio
- 1997: Trevor Jobe, Columbus
- 1998: Joe Burton, Oklahoma City
- 1999: Derek Puppa, Huntsville
- 2000: Chris MacKenzie & Yvan Corbin, Indianapolis
- 2001: Joe Burton, Oklahoma City
- 2002: Don Parsons, Memphis
- 2003: Don Parsons, Memphis
- 2004: Jeff Bes, Laredo
- 2005: Greg Pankewicz, Colorado
- 2006: Derek Hahn, Amarillo
- 2007: Jeff Christian, Youngstown
- 2008: Jeff Bes, Laredo
- 2009: Sébastien Thinel, Odessa Jackalopes
- 2011: Riley Nelson, Colorado Eagles
- 2010: Kevin Ulanski, Colorado Eagles
- 2012: Brandon Marino, Quad City
- 2013: Sébastien Thinel, Missouri
- 2014: Garett Bembridge, Denver
Mestarit
- 1993: Tulsa Oilers
- 1994: Wichita Thunder
- 1995: Wichita Thunder
- 1996: Oklahoma City Blazers
- 1997: Fort Worth Fire
- 1998: Columbus Cottonmouths
- 1999: Huntsville Channel Cats
- 2000: Indianapolis Ice
- 2001: Oklahoma City Blazers
- 2002: Memphis Riverkings
- 2003: Memphis Riverkings
- 2004: Laredo Bucks
- 2005: Colorado Eagles
- 2006: Laredo Bucks
- 2007: Colorado Eagles
- 2008: Arizona Sundogs
- 2009: Texas Brahmas
- 2010: Rapid City Rush
- 2011: Bossier-Shreveport Mudbugs
- 2012: Fort Wayne Komets
- 2013: Allen Americans
- 2014: Allen Americans
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads