Christof Wetterich
saksalainen teoreettinen fyysikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Christof Wetterich (s. 12. huhtikuuta 1952 Freiburg im Breisgau)[1] on saksalainen teoreettinen fyysikko. Hän opiskeli fysiikkaa Pariisissa, Kölnissä ja Freiburgissa, jossa hän vuonna 1979 väitteli tohtoriksi.[1] Hän on työskennellyt Cernissä Genevessä ja DESYssä Hampurissa.[1] Vuodesta 1992 lähtien hän on toiminut teoreettisen fysiikan professorina Heidelbergin yliopistossa. Hän on tutkinut varsinkin kosmologiaa ja hiukkasfysiikkaa.
Remove ads
Saavutukset
Wetterichin kehittämälle teoreettiselle menetelmälle funktionaalin renormalisoimiseksi on löydetty sovelluksia monilla fysiikan aloilla. Se tarjoaa sopivan viitekehyksen esimerkiksi kvanttigravitaation, varsinkin sen asymptoottisen turvallisuuden tutkimiseksi,[2], sillä on merkitystä Yangin–Millsin teorioiden kannalta[3] ja sitä voidaan soveltaa myös ei-relativistisiin kvanttisysteemeihin, esimerkiksi sillä voidaan kuvata aineen siirtymistä BCS-teorian mukaisesta suprajohtavasta tilasta Bosen–Einsteinin kondensaattiin.[4]
Wetterich tunnetaan parhaiten vuonna 1987 esittämästään teoriasta dynaamisesta pimeästä energiasta eli kvintessenssistä.[5][6] Se voisi selittää maailmankaikkeuden havaitun kiihtyvän laajenemisen. Hän on tehnyt perustava tutkimusta myös neutriinojen pienen massan teoreettiseksi ymmärtämiseksi.[7][8]
Wetterichin kehittämä funktionaalin renormalisointimenetelmä yhdistää monet makrofysikaaliset rakenteet jatkuvalla tavalla mikrofysikaalisiin lakeihin. Sen nykyinen muoto perustuu eksaktiin Wetterichin yhtälöön.[9][10]
Vuonna 2013 Wetterich esitti kosmologisen hypoteesin, joka kyseenalaistaa yleisesti hyväksytyn käsityksen maailmankaikkeuden laajenemisesta. Hänen mukaansa kaukaisten galaksien valon havaittu yleinen punasiirtymänä tunnettu ilmiö, jota yleensä pidetään todisteena niiden etääntymisestä, aiheutuisikin siitä, että maailmankaikkeuden ja kaikkien siinä olevien hiukkasten massa kasvaa hitaasti. Kun valo lähti kaukaisista galakseista, siellä olleiden atomien massa olisi ollut nykyistä pienempi, minkä vuoksi niiden elektronien energiatasot olisivat olleet nykyistä alemmat ja sen mukaisesti niiden spektriviivojen taajuus olisi ollut alun perinkin nykyistä pienempi.[11] Wetterichin hypoteesin ongelmana on kuitenkin, ettei sitä voida kokeellisesti vahvistaa: jos kaikkien kohteiden massat kasvavat suhteessa yhtä nopeasti, massan kasvua ei voitaisi havaita punnitsemalla, toisin sanoen vertailemalla eri kappaleiden massoja.[11]
Remove ads
Kunnianosoitukset ja palkinnot
Vuonna 2005 Max Planck -instituutti myönsi Wetterichille Max Planckin tutkimuspalkinnon.[1] Vuodesta 2006 lähtien hän on ollut Heidelbergin tiedeakatemian jäsen.[12]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads