Cockney

Cockney on englannin kielen murre, jota puhuvat tyypillisesti työväenluokkaiset lontoolaiset. Murteen nimityksellä voidaan tarkoittaa myös Lontoossa asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa henkilöä ja erityisesti East Endin väkeä.^[1] Aidon cockneyn puhujan pitää vanhan sanonnan mukaan olla syntynyt St Mary-le-Bow’n kirkonkellojen kuuluvuusalueella.^[2] Ennen nykyaikaista liikenteen melua St Maryn kellot saattoivat kuulua kymmenenkin kilometrin päähän kirkosta.^[1] Cockney on nykyisin väistynyt perinteisiltä puhumisalueiltaan monikulttuurisen Lontoon englannin tieltä. Useita sen puhujia on asettunut ympäröiviin Essexin ja Hertfordshiren kreivikuntiin.^[3]

Cockney-nimitys oli alun perin halventava. Sen etymologia perustuu keskienglannin sanaan, joka tarkoitti ”kukon munaa” eli normaalia pienempää tai viallista kananmunaa.^[1]

Varhaisin kirjallinen merkintä cockneystä on vuodelta 1362, jolloin se esiintyi William Langlandin Piers Plowman -runon kuudennessa säkeistössä, jossa sillä tarkoitettiin pientä epämuodostunutta kananmunaa (yhdistelmä kukkoa tarkoittavasta coken-sanasta ja munaa tarkoittavasta ey-sanasta). Samaan aikaan mystinen rikkauden maa Cockaigne ilmaantui kirjoitettuun kieleen - mukaan lukien Cockayne, Cocknay ja Cockney, jotka pilailumielessä yhdistettiin Englannin pääkaupunkiin Lontooseen.^lähde?