Colette
ranskalainen kirjailija (1873–1954) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Sidonie-Gabrielle Colette (28. tammikuuta 1873 Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska – 3. elokuuta 1954 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, jonka tunnettuja teoksia ovat romaanit Gigi (1944)[2] ja viiden romaanin Claudine-sarja[3].
.svg)
Remove ads
Henkilöhistoria
Coletten isä oli veronkantaja, entinen zuavikapteeni Jules-Joseph Colette ja äiti Sidonie eli Sido Landoy. Colette kävi kansakoulun.Aviomiehensä pyynnöstä Colette ryhtyi kirjoittamaan lapsuusmuistelmiaan, joista muotoutui ensin hänen esikoisteoksensa Claudine à l'école ja sitten useamman Claudine-teoksen sarja. Gauthier-Villars julkaisi ne ensin omissa nimissään.[4] Avioliitto päättyi eroon virallisesti 1910,[5] ja Colette ryhtyi kirjailijan työn ohella näyttelijäksi. Vuonna 1912 hän solmi avioliiton Henry de Jouvenelin kanssa,[6] josta ero tuli voimaan 1925[7]. Avioituessaan vuonna 1935 Maurice Goudeketin kanssa Colette oli 62-vuotias,[8] joskin suhde oli alkanut jo 10 vuotta aiemmin.[9] Tämä kolmas avioliitto kesti kirjailijan kuolemaan saakka[2][10] ja oli elämäkerran kirjoittajan Judith Thurmanin mukaan avioliitoista kestävin ja seesteisin.[11] Elämänsä varrella hänellä oli suhteita kummankin sukupuolen edustajien kanssa.[12].
Colette sai vuonna 1920 nimityksen Kunnialegioonan ritariksi,[13] ja vuonna 1953 hän sai suurupseerin arvon. Hänet valittiin ranskalaisen Goncourt-akatemian puheenjohtajaksi sen historian ensimmäisenä naisena.[14][15] Hän oli avoimesti biseksuaalinen. Colette kuoli Pariisissa 81-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père-Lachaiseen[16].
Colette oli ehdokkaana vuoden 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdottaja oli Ranskan akatemian jäsen[17] Claude Farrère.[18] Komitean mielipide oli murskaava: "...liikkuu tasolla, joka ei mitenkään voi tulla kyseeseen Nobelin palkinnosta päätettäessä." Lausunnossaan komitea hämmästelee, että häntä on yleensä edes ehdotettu[19].
Remove ads
Kirjallinen tuotanto
Colette julkaisi lähes 80 kaunokirjallista teosta sekä muistelmia ja näytelmiä[3] mutta kirjoitti myös pakinoita, matkakuvauksia ja teatteriarvosteluja, jotka ilmestyivät 1930-luvulla neljänä niteenä nimellä La Jumelle noire (1934–1938).[2]
Colette kertoo kiehtovasta elämästään teoksessa Mes apprentissages (1936), joka oli yksi hänen monista omaelämäkerrallisista teoksistaan, ja keskittyy siinä erityisesti ensimmäisen avioliittonsa aikaan Gauthier-Villarsin kanssa.[20]
Kirjailijantyönsä ohella Colette oli toimittaja, kolumnisti ja teatterikriitikko. 1930-luvulla hän oli Le Journalin pääasiallinen teatteriarvostelija. Hän arvosteli vähintään neljä teatteriensi-iltaa viikossa. Hänen kootut kolumninsa käsittävät neljä paksua nidettä nimellä La Jumelle noire. Thurman sanoo, että arvostelujen "skaalan laajuutta ja kynän sujuvuutta ei voi olla ihailematta, ja kaikesta henkii laaja sivistyneisyys – eurooppalaisen teatterin klassikkojen tuntemus ja perehtyneisyys uusimpiin virtauksiin".[21]
Colette itse piti parhaana kirjanaan Puhdasta ja epäpuhdasta, ja samaa mieltä on kriitikko Ville Hänninen Parnassossa. Hänen arvionsa mukaan kirja kiinnostaa nykylukijaakin. Se kertoo boheemeista, jotka elivät dekadenttia, eksotiikkaa ja erilaisuutta syleilevää elämää, ja teksti virtaa ja herättää uteliaisuutta.[22]
Ranskan saksalaismiehityksen aikana Colette julkaisi artikkeleita yhteistoimintaa kannattaneessa Le Petit Parisien -lehdessä ja lisäksi yhden artikkelin avoimesti saksalaismielisessä La Gerbessa.[23]
Remove ads
Teokset
Suomennetut teokset
- Chéri (Chéri), suom. Eeva Laura. Helsinki: Kustannustalo, 1946.
- Chéri, suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2000 ISBN 951-20-5626-7
- Claudinen koti (La maison de Claudine), suom. Maija Lehtonen. Porvoo: WSOY, 1953 (Eurooppa-sarja, toinen kymmenvalikoima 9) – 2. p. WSOY, 1965 (Kolibri-kirjasto 21)
- Vilja oraalla (Le blé en herbe), suom. Kyllikki Clément. Jyväskylä: Gummerus, 1958 (Kirjallinen löytöretki 3.). – Gummerus, 1973 (Kompassikirja) ISBN 951-20-0142-X – Gummerus, 2002 ISBN 951-20-6100-7
- Chérin loppu (La fin de Chéri), suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2001 ISBN 951-20-5843-X
- Puhdas ja epäpuhdas (Le pur et l'impur). Suomentanut Sampsa Laurinen. S&S 2025 ISBN 978-951-52-6316-2
Teokset (valikoima)
- Claudine à l'école, 1900
- Claudine à Paris, 1901
- Claudine en ménage, 1902
- Claudine s'en va, 1903
- Dialogues de Bêtes, 1904 (laajennettu painos 1907)
- La Retraite Sentimentale, 1907
- La Vagabonde, 1911
- Chéri, 1920 (suom. Chéri)
- La Maison de Claudine, 1922 (suom. Claudinen koti)
- Le Blé en herbe, 1923
- La Fin de Chéri, 1926
- La Naissance du Jour, 1928
- Sido, 1929
- La Seconde, 1929
- Le Pur et L'Impur, 1932
- La Chatte, 1933
- Duo, 1934
- Mes apprentissages, 1936
- Julie de Carneilhan, 1941
- Gigi, 1944
- L'Étoile Vesper, 1947
- Le Fanal Bleu, 1949
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads