Danny Fields

From Wikipedia, the free encyclopedia

Danny Fields
Remove ads

Danny Fields (s. Daniel Feinberg, 1939) on on yhdysvaltalainen rock-manageri, toimittaja ja kirjailija. Hän oli yksi vaikuttavimmista hahmoista New Yorkin underground- ja punk-piireissä 1960-luvulta aina 1980-luvulle saakka.[1]

Pikafaktoja Henkilötiedot ...

1970-luvulla Fields oli osa New Yorkin downtown-skenen ydintä, ja hänellä oli yhteyksiä sekä kuvataiteilija Andy Warholin Factory-piiriin että varhaiseen punk-liikkeeseen. Hän toimi useiden artistien managerina – tunnetuimpana Ramonesin – ja teki erilaisissa rooleissa yhteistyötä muun muassa Velvet Undergroundin, Stoogesin, Modern Loversin, MC5:n ja Doorsin kanssa.[1]

Hänet tunnetaan miehenä, joka ”löysi Iggy Popin ja Ramonesin”, sillä hän toimi heidän managerina ja auttoi heitä saamaan ensimmäisen levysopimuksen. Monien musiikkialan ihmisten mielestä ilman Danny Fieldsia punk rock ei olisi syntynyt sellaisena kuin se syntyi, sillä Fields oli ensimmäisiä vaikutusvaltaisia ihmisiä musiikkiteollisuudessa, joka pyrki edistämään varhaisten punk rock artistien uraa.[1]

Remove ads

Ura

Fields kasvoi Richmond Hillsissä New Yorkin Queensissä. Valmistuttuaan vuonna 1959 Pennsylvanian yliopistosta hän pääsi Harvardin yliopistoon mutta keskeytti opintonsa ensimmäisenä vuonna.[2] Vuonna 1960 hän muutti Manhattanin Greenwich Villageen ja ilmoittautui New Yorkin yliopistoon. Hän kietoutui tiiviisti keskikaupungin versoavaan musiikki- ja taideskeneen, jonka mielletään usein ottaneen punk-kulttuurin ensiaskeleet.[1]

Ura toimittajana

1960-luvun puolivälissä hän aloitti uran toimittajana. Hän toimi esimerkiksi Creem-lehden sekä Hullaballoo- ja Sixteen -lehtien toimittajana. Hän oli Soho Weekly News -lehden kolumnisti ja lopulta myös Datebook-lehden päätoimittaja.[3] Tässä roolissa hän ystävystyi valokuvaaja Linda Eastmanin (myöhemmin Linda McCartney) kanssa. Helmikuussa 1966 Danny Fields aiheutti Beatles-skandaalin Yhdysvalloissa, kun hän laittoi Datebook-lehden kanteen uutisen John Lennonin kommentista, jossa Lennon sanoi, että Beatles on suositumpi kuin Jeesus.[4] Lennon lausunto aiheutti valtavan mediakohun ja Lennonia syytettiin kristinuskon herjaamisesta. Tämän seurauksena yli 30 amerikkalaista radioasemaa lopetti yhtyeen kappaleiden soittamisen. Kohu johti Beatlesin päätökseen lopettaa kiertueiden tekeminen.[3] Fields isännöi myös radio-ohjelmaa newjerseyläisellä kanavalla WFMU ja työskenteli samanaikaisesti Elektra Recordsilla tiedottajana.[1]

Ura musiikkiteollisuudessa

Thumb
Toimiitaja Jennifer Otter Bickerdike haastattelee Danny Fieldsiä

Elektra levy-yhtiö, joka tunnettiin pääasiassa folkmusiikin yhtiönä, saavutti valtavaa menestystä levymarkkinoilla Fieldsin kiinnittämällä rockyhtyeellä The Doors.[3] Lisäksi yhtiö palkkasi hänet Doorsin tiedottajaksi välittämättä siitä, että tämä ja yhtyeen keulakuva Jim Morrison inhosivat toisiaan. Ongelma on käynyt ilmi lukuisten haastattelujen perusteella.[1]

Fieldsin työskennellessä toimittajana hän alkoi käydä tunnetussa taiteilijabaarissa nimeltä Max's Kansas City. Paikan kautta hän kehitti yhteytensä Andy Warholin Factoryn sosiaalisiin ympyröihin.[3] Toisinaan Fields jakoi asuntonsa Factoryn näyttelijän Edie Sedgwickin kanssa, ja lisäksi hän huolehti Warholin sponsoroimasta Velvet Underground-yhtyeestä sen varhaisina vuosina.[1] Danny Fields lanseerasi myös Velvet Undergroundin ensimmäisellä albumilla laulaneen Nicon soolouran.[2]

Syyskuussa 1968 Fields matkusti Detroitiin ja Ann Arboriin kahden WFMU:n tiskijukan suosituksesta. Hän näki yhtyeet MC5 ja The Stooges ja kehotti sitten Elektraa ottamaan nämä listoilleen.[3] Molemmat yhtyeet vaikuttivat merkittävästi Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian punk-kulttuurin kehitykseen.[1] Danny Fields alkoi myös työskennellä Iggy Popin johtaman The Stooges yhtyeen managerina. The Stoogesin hajottua Danny Fields esitteli David Bowien ja Iggy Popin toisilleen, mikä johti Bowien ja Iggy Popin monivuotiseen yhteistyöhön.[1]

Vuonna 1975 Fields näki Ramonesin CBGB's-klubilla, ja auttoi yhtyettä pääsemään Sire Recordsin talliin.[4][1] Fieldsistä tuli Ramonesin ensimmäinen manageri, ja hän auttoi käynnistämään yhtyeen uran. Vuonna 1976, hän vei yhtyeen Englantiin. Ramones teki siellä vaikutuksen ja inspiroi nuorta kehittyvää punkliikettä ja perusteilla olevia yhtyeitä, kuten esimerkiksi Sex Pistolsia ja The Clashia. Ramonesin levyt Ramones, Leave Home ja Rocket to Russia äänitettiin Fieldsin johdolla.[5] Myöhemmin Fields on manageroinut muitakin esiintyjiä, kuten The Modern Loversia ja Steve Forbertia. Fieldsin löytö on myös amerikkalaisräppäri Paleface, jonka managerina hän toimi ja jota hän auttoi solmimaan levytyssopimuksen.[2]

Myöhemmät vuodet

Hylättyään musiikkibisneksen Fields osallistui Warholin näyttelijä Cyrinda Foxen elämäkerran Dream On kirjoittamiseen. Sittemmin hän on jatkanut satunnaisesti uraa toimittajana. Hän on myös kirjoittanut kirjoja, kuten teoksen Linda McCartney: A Potrait, jonka CBS muutti myöhemmin televisioon tv-sarjaksi.[2] Vuonna 2016 hän julkaisi teoksen My Ramones, joka on kokoelma hänen ottamiaan valokuvia Ramones yhtyeestä.[6]

Fields on lahjoittanut henkilökohtaisen arkistonsa Yalen yliopistolle kulttuurihistorian tutkijoiden käyttöön. Danny Fieldsin arkisto koostuu kirjeenvaihdosta, kirjoituksista, liiketoimintaan liittyvistä asiakirjoista, henkilökohtaisista papereista ja muusta aineistosta, jotka dokumentoivat Danny Fieldsin elämää ja uraa. Aineisto kattaa hänen työnsä musiikkibisneksessä tiedottajana ja managerina, sekä hänen yhteistyönsä Andy Warholin kanssa, sekä hänen työnsä kirjailijana ja toimittajana. [7]

Remove ads

Yksityiselämä

Fields oli yksi musiikkibisneksen ensimmäisistä julkihomoista.[2][1]

Populaarikulttuurissa

Legs McNeilin ja Gillian McCainin vuonna 1996 julkaisema punkin esihistoria Please Kill Me on omistettu hänelle. Perusteina olivat Fieldsin ”loistava musiikkimaku” ja ”hersyvä huumorintaju”, ja lisäksi häntä kuvailtiin ”teräväksi kuin partaveitsi” ja ”ikuisesti porukan cooleimmaksi tyypiksi”.[1]

Vuonna 1980 julkaistun Ramonesin End of the Century -albumin kappale ”Danny Says” viittaa Danny Fieldsiin.[4]

Vuonna 2015 julkaistiin elokuvaohjaaja Brendan Tollerin tekemä dokumenttielokuva Danny Says, joka kertoo Danny Fieldsin elämästä. Elokuvassa Iggy Pop kuvailee ystävänsä uraa musiikkiteollisuudessa. ”Danny on yhdistäjä, kuin polttoaineen ruiskutin autossa. Hän tuo kaikki elementit yhteen äärimmäistä räjähdystä varten”[2]

Lähteet:

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads