Dietrich von Choltitz

Dietrich von Choltitz (9. marraskuuta 1894 Wiese-Gräflich, Sleesia, Saksan keisarikunta – 4. marraskuuta 1966 Baden-Baden, Länsi-Saksa) oli saksalainen jalkaväenkenraali, joka toimi Pariisin viimeisenä saksalaisena sotilaskuvernöörinä toisen maailmansodan aikana elokuussa 1944. Hän antautui lopulta Vapaan Ranskan joukoille ja jätti noudattamatta Adolf Hitlerin käskyä hävittää Pariisi maan tasalle ennen sen luovuttamista liittoutuneille.

Dietrich von Choltitz
Dietrich von Choltitz vuonna 1940.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. marraskuuta 1894 Wiese-Gräflich, Sleesia
Kuollut	4. marraskuuta 1966 (71 vuotta) Baden-Baden, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa
Palvelusvuodet	1914–1945
Komentajuudet	11. Panssaridivisioona, Pariisin sotilaskomentaja
Taistelut ja sodat	Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota
Sotilasarvo	Jalkaväenkenraali
Kunniamerkit	Rautaristin ritariristi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Varhaisempi sotilasura

Ensimmäisessä maailmansodassa Choltitz osallistui taisteluihin länsirintamalla luutnanttina. Weimarin tasavallassa hän liittyi Reichswehriin. Hänestä tuli vuonna 1929 ratsuväen kapteeni ja vuonna 1938 ensin majuri ja sitten jalkaväkirykmentin everstiluutnantti.^[1]

Toisessa maailmansodassa Choltitz otti osaa Rotterdamin valtaukseen vuonna 1940 ja sai Rautaristin ritariristin. Syyskuussa 1940 hän yleni everstiksi ja rykmentin komentajaksi. Sodassa Neuvostoliittoa vastaan hän otti osaa Sevastopolin piiritykseen kesäkuussa 1942. Samana vuonna hän yleni kenraalimajuriksi ja 1943 kenraaliluutnantiksi. Hän oli avustava Saksan 260. jalkaväkidivisioonan komentaja ja XLVIII panssariarmeijakunnan komentaja. Maaliskuussa 1944 hän palveli Italiassa ja kesäkuussa 1944 länsirintamalla. Sodan loppupuolella hän oli Pariisin sotilaskuvernöörinä kaupungin valtaukseen asti.^[1]

Pariisin tuhoamisesta kieltäytyminen

Pääartikkeli: Pariisin vapautus

Choltitz kieltäytyi hävittämästä Pariisia uhmaten suoraan Hitlerin käskyä tuhota kaupungin näkyvimmät muistomerkit. Sotavankeuden aikaisista salakuunteluista käy ilmi, että syynä oli lähinnä Hitlerin mielikuvituksellisten käskyjen noudattamisen vaikeus, sillä kohteiden tuhoamiseen ei ollut käytettävissä räjähdysaineita eikä henkilöstöä.^[1] Choltitz kuoli vuonna 1966 ja hänen hautajaisissaan oli läsnä korkea-arvoisia ranskalaisia sotilashenkilöitä.

Pariisin tapahtumista on tehty elokuvat Palaako Pariisi? (1966) ja Diplomatia (2014).