Dwayne Johnson
yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Dwayne Douglas Johnson[1] (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia)[2], paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija.[3]
![Thumb](#/media/Tiedosto:Dwayne_"The_Rock"_Johnson_Visits_the_Pentagon_(41)_(cropped).jpg)
Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumion paluu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan, Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8 sekä Black Adam.[4] Hänellä on myös äänirooli elokuvassa Vaiana.[5] Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan[6] ja samoin 89 miljoonan dollarin tuloillaan vuonna 2018.[7] Hän esiintyi myös Fortnitessa The Foundationina.[8]
Remove ads
Elämä ja ura
Varhaisvaiheet
Dwayne Douglas Johnson syntyi 2. toukokuuta 1972 Haywardissa, San Franciscon lahden alueella Kaliforniassa. Isänsä Rocky Johnsonin[9] puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä Ata Johnsonin, o.s. Maivian[9] puolelta samoalainen.[10] Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla.
Johnson aloitti uransa amerikkalaisen jalkapallon pelaajana. Stipendi vei hänet Miamin yliopistoon, jossa hän oli puolustustaklaajana Miami Hurricanesissa. Joukkue voitti kansallisen jalkapallomestaruuden 1991. Vaikka Johnson pelasi joukkueessa neljä vuotta, hänen kenttäroolinsa pysyi samana. Hän valmistui Miamin yliopistosta vuonna 1995 kriminologian tutkinnolla. Sen jälkeen hän aloitti taustapelaajana Calgaryn Stampeders-joukkueessa CFL-jalkapalloliigassa, mutta joutui ulos kesken kauden, ja siirtyi showpainin pariin.[10]
Showpainiura
Epäonnistuneen jalkapallouransa jälkeen Johnson halusi showpainijaksi. Hän oli tuolloin 23-vuotias. Hän pyysi isäänsä opettamaan häntä ja alkoi työskennellä aluksi pienissä Carny-turnauksissa.[11] Vuotta myöhemmin hän pääsi tryoutille WWF-organisaatioon Pat Pattersonin avulla. Johnson otteli voitokkaasti muun muassa Steve Lombardia vastaan, mutta hävisi Chris Candidolle ja Owen Hartille. Sittemmin hän solmi USWA:n kanssa sopimuksen, jossa hän paini nimellä ”Flex Kavana/Flex Cavanah”.[12] Kilpaillessaan USWA:ssa Johnson voitti USWA World Tag Team Championship parijoukkuemestaruuden Bart Sawyerin kanssa kahdesti kesällä 1996.
WWE (1996–2002)
Johnson teki ensiesiintymisensä Rocky Maivia -nimellä WWE:ssä Survivor Series -tapahtumassa 17. marraskuuta 1996.[13] Hän yhdisti kehänimessään isänsä ja isoisänsä kehänimiä. Myös WWE ryhtyi mainostamaan Johnsonia ensimmäisenä kolmannen sukupolven painijanaan.[13] Kolme kuukautta myöhemmin (17. helmikuuta 1997) Johnson voitti WWE Intercontinental Championship tittelin Hunter Hearst Helmsleylta.[14] Johnson puolusti mestaruuttaan 31. maaliskuuta 1997, jolloin hän voitti hylkäyksellä Bret Hartin.[15]
Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997[15] ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination -talliin loppuvuodesta 1997.[16] Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination -tallin johtajan asemasta.[16] The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia.[16] 7. joulukuuta 1997 The Rock yritti uusia Intercontinental Championship -mestaruutensa, mutta hävisi D-Generation X: In Your House -tapahtumassa Stone Cold Steve Austinille.
Seuraavana päivänä Raw is War -ohjelmassa Vince McMahon määräsi Austinin uusintaotteluun The Rockia vastaan puolustaakseen mestaruuttaan, mutta Austin luovutti mestaruuden The Rockille.[17] Alkuvuodesta 1998 hän otteli uudelleen Austinia ja Ken Shamrockia vastaan, mutta hävisi molemmat ottelut.[18] 31. toukokuuta 1998 The Rock puolusti Austinilta saamaansa Intercontinental Championship -mestaruutta Faarooqia vastaan Over the Edge: In Your House -tapahtumassa. Tämän jälkeen The Rock puolusti titteliään Triple H:ta ja hänen D-Generation X -talliaan vastaan. The Rock otteli Triple H:ta vastaan Fully Loaded -tapahtumassa, jossa ottelu päättyi tasapeliin. Uusintaottelu käytiin 30. elokuuta 1998 "ladder matchina" SummerSlam-tapahtumassa, jossa The Rock hävisi Intercontinental Championship -tittelin. The Rock otteli "Triple threat" -teräskehäottelussa Ken Shamrockia ja Mankindia vastaan 27. syyskuuta 1998 Breakdown-tapahtumassa. The Rock voitti ottelun, minkä myötä hän nousi ykköshaastajaksi WWF-mestaruudesta. Tämän jälkeen The Rock riitaantui tallikaverin Mark Henryn kanssa, minkä myötä hän jätti The Nationin.
The Rock liittyi The Corporation -talliin ja otteli marraskuussa 1998 Survivor Series -tapahtuman Deadly Game -turnauksessa vapaana olleesta WWF-mestaruudesta. Hän eteni aina loppuotteluun saakka voitettuaan matkalla Big Boss Manin, Ken Shamrockin ja The Undertakerin. Loppuottelussa The Rock voitti Mankindin, minkä myötä hänet julistettiin WWF-mestariksi.[19] Se oli samalla hänen ensimmäinen WWF-mestaruus. Myöhemmin joulukuussa 1998 The Rock sai oman pay-per-view-ohjelman In Your House -sarjasta, nimeltään Rock Bottom: In Your House. Kyseisessä ohjelmassa The Rock otteli WWF-mestaruudesta Mankindia vastaan uusintaottelun, jonka hän myös hävisi. The Rockin ja Mankindin välille syntyi riitaa mestaruusottelun myötä, ja Mankind voitti The Rockin Steve Austinin kanssa Raw is War -sarjassa 4. tammikuuta 1999.[20] Lopulta The Rock sai revanssin Mankindista Royal Rumble -tapahtumassa 24. tammikuuta 1999, minkä myötä hänet julistettiin toistamiseen WWF-mestariksi.[21]
Pari päivää myöhemmin WWF-titteliottelusta The Rock hävisi mestaruusvyönsä toistamiseen Mankindille tyhjällä areenalla käydyssä ottelussa, joka esitettiin Super Bowl XXXIII:n puoliajalla 31. tammikuuta 1999.[22] 15. helmikuuta 1999 The Rock otteli viidennen kerran Mankindia vastaan WWF-tittelistä tällä kertaa Raw is War -tapahtumassa, jossa The Rock voitti uransa kolmannen WWF-mestaruuden.[23] The Rock ei kuitenkaan kyennyt puolustamaan mestaruuttaan Steve Austinia vastaan, jolle hän hävisi WrestleMania XV -tapahtumassa 28. maaliskuuta 1999.[23] The Rock haastoi Austinin uusintaotteluun mestaruudesta, mutta hävisi huhtikuussa 1999 Backlash: In Your House -tapahtumassa käydyn ottelun. Tämän jälkeen The Rock otteli muun muassa Triple H:ta vastaan Over the Edge -tapahtumassa voitokkaasti, mutta hävisi WWF-mestari The Undertakerille King of the Ring -tapahtumassa.
Myöhemmin elokuussa 1999 The Rock muodosti Mankindin kanssa Rock 'n' Sock Connection -ryhmän[24], joka osallistui World Tag Team Championship -turnauksiin. Kaksikko nousi tuolloin suosituimmaksi parivaljakoksi ja voitti World Tag Team -mestaruuden kolmesti.[25]
Paluu WWE:hen
Usean vuoden tauon jälkeen 14. helmikuuta 2011 Monday Night RAW -ohjelmassa Johnson palasi WWE:n pariin, kun hän ilmoitti olevansa vuoden 2011 Wrestlemanian juontaja.
Johnson palasi WrestleManian jälkeen seuraavassa Raw-ohjelmassa. The Rock ja John Cena sopivat välillensä ottelun vuoden 2012 WrestleManiaan. The Rock voitti Cenan WrestleManian pääottelussa. Seuraavana iltana Raw-ohjelmassa The Rock ilmoitti ottelevansa vielä jonain päivänä WWE:n mestaruudesta ja voittavansa sen. RAW'n tuhannennessa juhlajaksossa 23. heinäkuuta 2012 The Rock ilmoitti ottelevansa WWE mestaruudesta Royal Rumble 2013 -tapahtumassa, oli mestari kuka tahansa. Vahvin vaihtoehto oli CM Punk, joka on ollut jo yli 400 päivää WWE:n mestari ja joka teki Clothesline-liikkeen Rockille, kun tämä yritti tehdä nimikkoliikettään, Peoples Elbowta, Big Show'lle samaisessa jaksossa. The Rock palasi WWE:hen Royal Rumblessa 2013 ja sai vastaansa WWE-mestari CM Punkin. CM Punk voitti ottelun, mutta se käynnistettiin uudestaan, jolloin The Rock vei voiton CM Punkista ja hänestä tuli uusi WWE-mestari.[26] Saman vuoden Wrestlemania-tapahtumassa The Rockilla oli ottelu John Cenaa vastaan WWE- mestaruudesta. Cena voitti ottelun ja päätti The Rockin mestaruuskauden, joka kesti 70 päivää.[27]
Seuraavina vuorina hän esiintyi lähinnä toisen ottelijan rinnalla kehän reunalla, kuten Roman Reignsin ja Ronda Rouseyn kanssa avustaen heidät voittoon. Vuoden 2016 Wrestlemania 32-tapahtumassa The Rock oli ilmoittamassa WWE:n rikkoneen osallistujaennätyksen, kun The Wyatt Family keskeytti hänet. The Rock joutui sanalliseen väittelyyn Bray Wyattin kanssa, mikä lopulta johti otteluun Wyatt Familyn jäsenen Erick Rowanin kanssa. The Rock voitti ottelun kuudessa sekunnissa tekemällä Rowanille välittömästi Rock Bottomin. Tämä on Wrestelemanian historian nopein voitto.[28]
3. elokuuta 2019 The Rock ilmoitti virallisesti lopettavansa ammattipainiuransa.[29] The Rock esiintyi vielä Smackdown-ohjelman 20-vuotispäivänä 4. lokakuuta 2019, mikä oli hänen ensimmäinen televisioesiintyminen yli kolmeen vuoteen.[30]
15. syyskuuta 2023 The Rock teki yllätyspaluun Smackdown-ohjelmaan kohdatakseen Austin Theoryn. Tämä oli ensimmäinen esiintyminen WWE:ssä lähes neljään vuoteen.[31]
Elokuvaura
Johnson aloitti elokuvauransa televisio- ja elokuvarooleissa painiuransa aikana 1990-luvun lopussa. Painimenestyksensä ja tunnetun työmoraalinsa ansiosta hänelle oli kysyntää myös Hollywoodissa. Johnson esitti muun muassa isäänsä Rockya yhdessä 70’s Show’n jaksossa. Elokuvauran alussa hän jätti pois The Rock -nimen ja näyttelijänä hänet tunnetaan Dwayne Johnson -nimellä. Johnsonin elokuvadebyytti oli Muumion paluu (2001). Sen hyvä kassamenestys toi hänelle ensimmäisen pääroolin seuraavana vuonna ensi-iltaan tulleesta Muumion paluun spin-off -elokuvasta Skorpionikuningas. Johnson oli jo tuolloin ensimmäinen näyttelijä, joka sai siihen asti korkeimman palkkion ensimmäisestä pääosasta elokuvassa.[32]
Vuonna 2005 Johnsonilla oli sivurooli elokuvassa Be Cool ja pääantagonistin osa elokuvassa Doom. Hurjapäät-elokuvasarjan viidennen osan Fast & Furious 5 (2011) myötä Johnsonista tuli entistäkin tunnetumpi. Elokuva oli ilmestymisvuotensa katsotuimpia ja toi Johnsonille lisää suuria rooleja toimintaelokuvista. Hän jatkoi agentti Luke Hobbsin roolissa myös kolmessa seuraavassa Hurjapäät -elokuvassa. Johnsonin toinen tunnettu toimintarooli on Roadblock elokuvassa G.I. Joe: Kosto (2013).[33] Myöhemmin Johnson on ansioitunut myös tuottajana. Hän tuotti muun muassa Shazam!-elokuvan sekä televisiosarjan Ballers.
Yksityiselämä
Miamin yliopistossa Johnson tutustui opiskelijatoveriinsa Dany Garciaan. He avioituivat toukokuussa 1997 ja avioero tuli voimaan 2008.[34] Pariskunnan tytär Simone (s. 2001) on seurannut isänsä jalanjälkiä showpainijaksi.[35] Eron jälkeen vuonna 2007 Johnson alkoi seurustella Boston-yhtyeen rumpalin Sid Hashianin tyttären, Lauren Hashianin kanssa. Heillä on vuosina 2015 ja 2018 syntyneet tyttäret.[33] Johnson ja Hashian avioituivat Havaijilla elokuussa 2019.[36]
Remove ads
Mestaruudet
United States Wrestling Association
- USWA World Tag Team Championship (2 kertaa) yhdessä Bart Sawyer
World Wrestling Federation / World Wrestling Entertainment
- WWE Championship (8 kertaa)
- WCW World Heavyweight Championship (2 kertaa)
- WWF Intercontinental Championship (2 kertaa)
- World Tag Team Championship (WWE) (5 kertaa) yhdessä Mankind (3), The Undertaker (1), ja Chris Jericho (1)
- Royal Rumble -ottelun voittaja (v. 2000)[37]
Remove ads
Filmografia
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads