Eero Hiironen

Eero Ossian Hiironen (16. kesäkuuta 1938 Huittinen – 30. heinäkuuta 2018 Alavus^[1][2]) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka tunnettiin etenkin vesiaiheisista teräsveistoksistaan^[3].

Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtärissä sijaitsevan Pirkanpohjan Taidekeskuksen,^[4] jossa hänen teoksiaan on esillä 8. joulukuuta 2024 asti (talvikaudella supistetut aukioloajat).

Hiironen oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja.^[5] Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1990,^[6] ja 2003 hän sai Suomi-palkinnon.^[7]

Kuvia teoksista

• 
  Läpi harmaan, 1978, Kokkola.
• 
  Figuurikompositio, 1979, Jyväskylä.
• 
  Merituuli, 1979, Vaasa.
• 
  Aalto, 1980, Pori.
• 
  Elämän virta, 1983, Seinäjoki.
• 
  Tuulen leikki, 1986, Ähtäri.
• 
  Oodi järvien kaupungille, 1987, Ähtäri.
• 
  Vesifantasia, 1992, Pieksämäki.
• 
  Virrat, kosket ja salmensuut, 1993, Iitti.
• 
  Seinämä, 1994, Tampere.
• 
  Yhtyvät virrat, 2002, Pietarsaari.
• 
  Vesiportti, 2005, Helsinki.
• 
  Pro aqua, 2007, Espoo.
• 
  Veden voima, 2008, Seinäjoki.
• 
  Puukon synty. 2015 (1985), Kauhava.
• 
  Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt, 2016, Kotka.
• 
  Kiila, 2016, Kotka.
• 
  Veden merkki, 2016, Kotka.
• 
  Veden nainen, 2016, Kotka.
• 
  Vesilähetys, 2016, Kotka.
• 
  Ylävedet, 2017 (1983), Ähtäri.