Emma Terho

Emma Kristiina Terho (o.s. Laaksonen) (s. 17. joulukuuta 1981 Washington (DC)) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, olympiamitalisti^[1] ja urheiluvaikuttaja. Urheilu-uransa aikana Terho voitti kaksi olympiapronssia ja neljä pronssia MM-kilpailuista. Suomen vuoden naiskiekkoilija hän oli vuosina 2002 ja 2006. Pelaajauransa jälkeen Terho on toiminut muun muassa Suomen olympiakomiteassa, Jääkiekkoliitossa ja Kansainvälisessä olympiakomiteassa. Vuonna 2021 hänet valittiin KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi.

Mitalit
Emma Terho
Maa:  Suomi
Naisten jääkiekko
Olympialaiset
Pronssia	Nagano 1998	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia	Kanada 2000	jääkiekko
Pronssia	Kanada 2004	jääkiekko
Pronssia	Kiina 2008	jääkiekko
Pronssia	Suomi 2009	jääkiekko

Urheilu-ura

Laaksonen oli mukana Naganon talviolympialaisissa 1998 voittamassa pronssia naisten jääkiekossa. Tällöin 16-vuotiaana hän oli kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalisti. Salt Lake Cityn (2002) ja Torinon (2006) olympialaisissa hän oli maajoukkueen varakapteeni. Suomi sijoittui molemmissa kisoissa neljänneksi. Vancouverin talviolympialaisissa 2010 hän oli pronssia voittaneen maajoukkueen kapteeni. Sotšissa 2014 Suomi sijoittui viidenneksi^[1]. Vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2009 hän oli MM-pronssia voittaneessa joukkueessa^[2]. MM-kisoissa 2008 ja 2009 hän oli Suomen maajoukkueen kapteeni. 2008 hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Hän on pelannut MM-kilpailuissa kaikkiaan kahdeksan kertaa^[2][3].

Terho on opiskellut ja pelannut Ohiossa, Yhdysvalloissa vuosina 2000–2004. Hänen pelinumeronsa (3) oli Ohio Staten ensimmäinen naisten kiekkojoukkueen historiassa jäädytetty numero. Pelipaita jäädytettiin lokakuussa 2008.

Terho edusti Espoo Bluesia 2004–2007. Kaudella 2006–2007 hän oli maajoukkueen ja SM-kultaa voittaneen Bluesin kapteeni. Kauden 2007–2008 hän pelasi ammattilaisena SKIF-joukkueessa (Nižni Novgorod, Venäjä) ja voitti siellä Venäjän mestaruuden. Terho edusti Espoo Bluesia kaudesta 2008–2009 kauteen 2014–2015 asti. Kauden 2015–2016 Terho jätti kokonaan väliin. Kaudella 2016–2017 hän edusti Espoo Unitedia.^[4][2][3].

Hänet on valittu vuoden naisjääkiekkoilijaksi Suomessa vuosina 2001–02 ja 2005–06. SM-kultamitaleja hänellä on seitsemän (1999, 2000, 2005, 2007, 2009, 2013 ja 2014) ja pronsseja kolme (1997, 1998 ja 2006).

Urheiluvaikuttajana

Olympialiikkeen edustajat Timo Ritakallio, Sari Essayah, Thomas Bach ja Emma Terho tapaamassa Suomen pääministeri Antti Rinnettä 2019

Terho oli Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen olympiadilla 2013–2016^[5] ja Suomen olympiakomitean urheilijavaliokunnan jäsen kausilla 2010–2014 ja 2014–2017.^[6] Vuonna 2014 Terho valittiin ensimmäisenä naisena Suomen jääkiekkoliiton hallitukseen.^[7]

Terho valittiin Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n urheilijajäseneksi vuonna 2018.^[8] Vuonna 2021 hänet valittiin KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi. Hän voitti äänestyksessä venäläisen Jelena Isinbajevan. Komission puheenjohtajana Terhosta sai myös paikan KOK:n hallituksesta.^[9] Vuonna 2025 Terho valittiin Euroopan olympiakomiteoiden (EOC) hallitukseen nelivuotiskaudelle.^[10]

Terho on Maailman antidopingtoimiston (Wada) urheilijakomitean jäsen. ^[11]

Yksityiselämä

Terholla on 2012 syntynyt poika ja 2014 syntynyt tyttö^[12]. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri.^[13] Hänen isänsä Jukka Laaksonen on entinen Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja ja Rosatomin puhemies.^[14][15] Terho syntyi Yhdysvalloissa, mihin hänen isänsä oli kutsuttu parantamaan ydinturvallisuutta Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.^[15]