En-Dorin noita

En-Dorin noita on heprealaisessa Raamatussa esiintyvä nekromantikkonainen. Ensimmäisen Samuelin kirjan 28. luvussa nainen kutsuu Israelin kuninkaan Saulin pyynnöstä aiemmin kuolleen profeetta Samuelin hengen.^[1] Naisen toiminta on esimerkki Vanhassa testamentissa esiintyvästä jumalallisen tiedon välittämisestä eli divinaatiosta. Noita-nimike on sen sijaan tulkintaa, jolle ei nouse perusteita tekstistä itsestään.^[2]

The Ghost of Samuel Appearing to Saul, William Blake, kynä ja akvarelli, n. 1800, National Gallery of Art

Raamatun kertomus

Ensimmäisen Samuelin kirjan 28. luvussa filistealaisten joukot ovat leiriytyneet Sunemiin. Saul puolestaan on asettunut sotajoukkojensa kanssa Gilboaan. Nähdessään vihollistensa joukot Saul kauhistuu ja kutsuu Jumalaa, muttei saa vastausta profeettojen, unien tai Urimin ja Tummimin avulla. Vaikka Saul on aiemmin karkottanut maasta nekromantian harjoittajat, hän pyytää tavata naisen, joka antaisi hänelle mahdollisuuden olla yhteydessä kuolleisiin. Hänelle kerrotaan naisesta, joka asuu En-Dorissa. Saul matkustaa yön pimeydessä, valepuvussa sekä kahden palvelijan saattamana. Hän kohtaa En-Dorin naisen ja pyytää tätä kutsumaan henkilöä, jonka nimen hän ilmoittaisi naiselle. Nainen kieltäytyy, koska tietää kuinka nekromantian harjoittajia on aiemmin kohdeltu. Saul kuitenkin vakuuttaa naisen olevan turvassa, ja pyytää tätä kutsumaan Samuelia.

Nähdessään Samuelin hahmon En-Dorin nainen tunnistaa valepukuisen Saulin ja syyttää tätä petoksesta. Saul tyynnyttelee hänen pelkojaan ja kysyy, mitä hän näkee. Kun nainen kertoo näkevänsä viittaan kääriytyneen vanhan miehen, Saul ymmärtää seisovansa Samuelin edessä. Samuel ei kuitenkaan hyväksy Saulin toimintaa ja kieltäytyy antamasta tälle neuvoja. Sen sijaan Samuel ilmoittaa Israelin sotajoukkojen tappiosta ja Saulin ja hänen poikiensa tulevasta kuolemasta. Saul romahtaa kuultuaan viestin, mutta Endorin nainen kuitenkin tarjoaa vieraanvaraisuuttaan hänelle ja hänen palvelijoilleen. Aterian jälkeen Saul lähtee palvelijoidensa kanssa paluumatkalle.

Tulkintoja

Vaikka nekromantiaa harjoittavasta naisesta käytetään melko usein eri yhteyksissä termiä "noita", Raamatun teksti ei itsessään sisällä ajatusta noituudesta. Sen sijaan naista kuvaillaan "naiseksi, jolla on ōḇ". Käsite on monitulkintainen, mutta sen voi helpoiten ymmärtää viittaavan vainajahenkiin, joita nainen hyödyntää divinaatiossa.^[2] Muita kirjallisuudessa toisinaan esiintyviä tulkintoja termille ovat talismaani^[3] tai viinileili.^[4] Naisen harjoittama toiminta voidaan nähdä osana Israelin uskonnollisuutta, sillä jo tekstin perusteella hän kuului joukkoon, jonka kuningas Saul oli aiemmin karkottanut maasta. Vierasmaalaisuuteen, noituuteen tai epäjumalien palvomiseen viittaavat tulkinnat eivät siis saa tukea itse tekstistä. On huomionarvoista, ettei kertomus paljasta kovinkaan paljoa nekromantian harjoittamiseen mahdollisesti liittyneistä toimista tai rituaaleista. On siis mahdollista ettei kirjoittaja joko tuntenut ilmiötä tarpeeksi hyvin tai kokenut tällaisia asioita keskeisiksi.^[5] Voi tosin olla, että divinaation tapahtuminen öiseen aikaan kertoo jotain sopivasta ajasta kutsua vainajia.^[6] Tekstin antama kuva naisesta on lopulta myös varsin neutraali. Hän harjoittaa onnistuneesti divinaatiota eli tässä yhteydessä välittää Samuelin kautta jumalallisen viestin Saulille, eikä häntä tuomita tekstin yhteydessä.^[7]

Septuagintassa, Vanhan Testamentin kreikankielisessä käännöksessä ilmaus "nainen, jolla on henki" (28,7) on käännetty sanalla ἐγγαστρίμυθος. Kyseessä on kielteinen^[8] divinaatioon liitetty termi, joka voidaan kääntää suoraviivaisesti "vatsastapuhujaksi".^[9]

Origenes on päätellyt, että aaveen ääni oli naisen ääni. Josephus (1. vuosisata) vaikuttaa pitävän kertomusta täysin uskottavana.^[10]

Jotkut juutalaiset rabbit väittävät, että kuolleen henkilön sielu leijuu ruumiin ympärillä vuoden hänen kuolemansa jälkeen. Tämä mahdollistaisi sen, että kuolleen henkilön sielu olisi kutsuttavissa tänä aikana, ja vahvistaisi sen, että tapahtumassa yliluonnollisella tavalla kutsuttu sielu olisi todellakin Samuelin. Saul on voinut aikanaan ajatella, että Samuel on kiskottu pois Šeolista, tuonpuoleisesta.^lähde?

Yalkut Shimoni -kirjat 1000-luvulta kertovat nimettömän noidan olleen Abnerin äiti.^[11] Noidan väittämän perusteella, että hän näki aaveen samalla kun Saul kuuli ruumista irtaantuneen äänen, Yalkut tulkitsee, että nekromantikot voivat nähdä henget, mutta eivät voi kuulla niiden ääntä, kun taas henkilö, jonka kutsuu kuollutta, voi kuulla äänen, muttei nähdä mitään.^[3] Tätä on väittänyt myös rabbi Levi ben Gershon, joka on paremmin tunnettu nimellä Gersonides tai Ralbag.

Keskiaikaiset kommentit ehdottavat, että se mitä nainen kutsui, ei ollut Samuelin haamu, vaan demoni, joka otti hänen ulkonäkönsä.^[12]

Martti Luther, joka uskoi kuolleiden olevan tiedottomia, kirjoittaa, että se oli "Paholaisen haamu", kun taas Jean Calvin kirjoittaa, että se "ei ollut oikea Samuel, vaan haamu."^[13]

Spiritualistit pitävät kertomusta todisteena meedioiden toiminnasta historiassa. Kertomuksesta on kiistelty spiritualististen apologistien ja kristittyjen kriitikoiden välillä. "En-Dorin nainen oli meedio, kunniallinen, rehellinen, lainkuuliainen ja paljon kristitympi kuin kristityt spiritualismin kriitikot", sanottiin Chicago Spiritualist -sanomalehdessä 1875.^[14]

En-Dorin noita taiteessa ja populaarikulttuurissa

• 
  William Blake: The witch of Endor raising the spirit of Samuel, 1783. (New York Public Library)
• 
  William Blake. The Witch of Endor Raising the Spirit of Samuel, 1783. The New York Public Library
• 
  Matthias Stom: Saul and the Witch of Endor, 1635.
• 
  Benjamin West: Saul and the Witch of Endor, 1777.
• 
  Judy Chicago: The Dinner Party
• 
  Adam Elsheimer: The witch of Endor

Taidegrafiikka

• Endorin noita loihtii Samuelin haamun, William Blake, kynä ja akvarelli, 1783, New York Public Library.
• The Ghost of Samuel Appearing to Saul, William Blake, kynä ja akvarelli, n. 1800, National Gallery of Art.

Nykytaide

• Endorin noita on yksi 1 038 naisesta, joihin viitataan Judy Chicagon teoksessa The Dinner Party (1979). Hänen nimensä juontaa Raamatun Juditista. ^[15][16]

Nykykirjallisuus

• Endorin noita on kuvitteellisen Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien kutterin nimi brittiläisessä C. S. Foresterinhistoriallisessa seikkailuromaanissa Flying Colours, jossa Horatio Hornblower pakenee Ranskasta vangitsemisensa jälkeen. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran 1938.
• Endorin noita on henkilö Michael Scottin saagassa Kuolemattoman Nicholas Flamelin salaisuudet.

Musiikki

• Saul (HWV 53) on Georg Friedrich Händelin säveltämä oratorio, joka sai ensi-iltansa vuonna 1739 King's Theatre of Londonissa. Tässä teoksessa Saul kuolee heti vierailtuaan Endorin noidan luona.
• Marc-Antoine Charpentier: David et Jonathas tragédie en musique, H. 490, ja Mors Saülis ja Jonathae, histoire sacrée  H. 403.
• The Witch of Endor on amerikkalaisen säveltäjän Moondogin kappaleen nimi.

Televisio

• Sarjassa Vaimoni on noita Agnes Mooreheadin esittämä henkilöhahmo on nimeltään Endora. Sarjassa ei koskaan mainita, onko hän juuri se Endorin noita, mutta sarjassa maagisia voimia omaavat hahmot elävät hyvin kauan.