Fado

Fado on Portugalissa 1820-luvulla kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji. Se kehittyi mahdollisesti brasilialaisista musiikin tyyleistä, kuten lundumista ja modinhasta. Fadon merkittävimmät tyylilajit ovat Lissabonin fado (fado de Lisboa) ja Coimbran fado (fado de Coimbra), joista Lissabonin fado on vanhempi. Coimbran fadosta tuli suosittua 1900-luvun alkupuolella. Sanoituksiltaan fado on tyypillisesti surumielistä.

Fado
Alkuperä	lundum, modinha
Alkuperämaa	Portugali
Kehittymisen ajankohta	1820-luku
Tyypillisiä soittimia	laulu, portugalilainen kitara
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	fado de Lisboa, fado de Coimbra
Infobox OK

Fadolaulaja Porton kaupungissa Portugalissa

Fado liitettiin vuonna 2011 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Asiaa lobattiin portugalilaisten taholta aktiivisesti pari vuotta. Keulakuvina hankkeen edistämisessä toimivat Mariza ja Carlos do Carmo.^[1]

Fadomuusikkoja ja -yhtyeitä

• Cristina Branco (s. 1972)
• Alfredo Marceneiro (1891–1982)
• Mafalda Arnauth (s. 1974)
• Mariza (s. 1973)
• Dulce Pontes (s. 1969)
• Amália Rodrigues (1920–1999)
• Maria Severa (1800-luvulla)
• Madredeus
• Misia