Fosforesenssi

Fosforesenssi (myös fosforenssi) on ilmiö, jossa fosforoiva aine absorboi sähkömagneettista säteilyä ja emittoi eli säteilee sitten viiveellä pienempienergistä säteilyä. Fosforoiva aine voidaan altistaa esimerkiksi näkyvälle valolle ja siirrettäessä pimeään se hehkuu valoa.

Fosforoivaa ainetta tavallisessa valaistuksessa, UV-valossa ja pimeässä.

Fosforesenssi eroaa fluoresenssista siten, että atomit pysyvät pidempään virittyneinä. Toisin kuin fluoresenssissa, fosforoiva aine emittoi säteilyä jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun atomin virittymisen aiheuttaja on poistettu.^[1]

Fosforesenssia ilmenee joillakin vesieliöillä ja sienillä.^[1]

Fysikaalinen ilmiö

Fosforesenssissä atomiin osuva fotoni virittää sen. Atomin elektroni siirtyy korkeammalle viritystilalle. Viritystilan purkautuessa syntyy yksi tai useampi pienempienerginen fotoni. Loppuosa energiasta muuttuu lämmöksi. Emissiovaihe saattaa kestää jopa tunteja.

Fosforoivat aineet

Fosforoivia aineita käytetään muun muassa pimeässä loistavissa tarroissa sekä esimerkiksi hätäpoistumismerkinnöissä. Fosforisoivilla aineilla ja alkuaine fosforilla on hyvin vähän tekemistä keskenään, sillä vain hyvin harvat fosforisoivat aineet sisältävät fosforia ja jos sisältävät, fosfori on aineessa fosfaattina.

Esimerkiksi "itsevalaisevissa" kellotauluissa on voitu käyttää europiumilla seostettua strontiumaluminaattia, joka on itsevalaisevista aineista kirkkainta.^[2]