Frans Leijon

Frans Leijon tai Lejon (1878–1947) oli varhaisimpia Suomessa tunnettuja ja menestyksellisesti koulutettuja kuurosokeita. Frans syntyi Yläneellä 19. joulukuuta 1878.^[1]

Frans Leijonin äiti oli Sofia Salmi, o.s. Leijon, hänestä elämäkerran kirjoittaneen Hannu Salmen esiäiti^[2]. Frans kuurosokeutui parivuotiaana^[3] joko isorokon tai aiemman aivokalvontulehduksen seurauksena^[2]. Hän hoiti elämänsä aikana useita toimia muun muassa käsitöiden ja vihannesviljelyn alalla. Hänen tekemänsä keinutuoli ja kynttilänjalka tulivat jopa palkituiksi Tampereen teollisuusnäyttelyssä vuonna 1922.^[4]

Kommunikointiin Frans Leijon käytti ensisijaisesti tuntoaistiaan. Hän kehitti oman "keskustelulevynsä": puhujan tuli asettaa sormi tarkoittamansa kirjaimen kohdalle, ja Leijon ymmärsi viestin tunnustelemalla sitä. Hän myös tutustui ihmisiin tunnustelemalla heitä.

Leijon kävi koulua Pietarsaaren kuuromykkäinkoulussa 20-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen hänen avustajanaan toimi koulun johtaja Anna Heikel. Hän oppi jo nuorena sorvaamaan ja oli myös taitava puutarhanviljelijä. Hän kuoli keuhkotuberkuloosiin Kakskerrassa 27. kesäkuuta 1947.^[5] Hänet on haudattu Kakskerran hautausmaalle^[2].

Leijonin rippikirjassa on merkintä "Kuuromykä ja sokea. Hyljätty", jossa "hyljätty" tarkoittaa, ettei häntä hyväksytty asepalvelukseen.^[2]