Fredrik I (Württemberg)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Fredrik I (saks. Friedrich Wilhelm Karl; 6. marraskuuta 1754 Treptow an der Rega, Länsi-Pommeri, Preussi – 30. lokakuuta 1816 Stuttgart, Württembergin kuningaskunta) oli Württembergin herttua vuosina 1797–1805 (nimellä Fredrik II) ja Württembergin ensimmäinen kuningas vuosina 1806–1816. Hän oli myös Venäjän keisarin Paavali I:n lanko ja Ison-Britannian kuninkaan Yrjö III:n vävy. Ennen valtaistuimelle nousemistaan Fredrik oli vuosina 1782–1787 Venäjällä Viipurin kuvernementin eli Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä ja käskynhaltijana.[1]
Remove ads
Nuoruus ja vuodet Venäjällä
Fredrik I:n vanhemmat olivat Württembergin herttua Fredrik II Eugen ja rajakreivitär, prinsessa Friederike Sophie Dorothea von Brandenburg-Schwedt,[1][2] joka oli Preussin kuningas Fredrik Suuren sisarentytär.[3] Fredrik oli vanhin 12 sisaruksesta.
Fredrik palveli vuodesta 1774 Preussin armeijassa, oli rykmentinkomentajana Sleesiassa ja sai vuonna 1781 kenraalimajurin arvon.[1][2] Seuraavana vuonna hänen vanhin sisarensa Sofia Dorotea (Maria Fjodorovna) nai Venäjän kruununperijän Pavel Petrovitšin eli tulevan Paavali I:n. Fredrik seurasi sisartaan Venäjälle, jossa keisarinna Katariina Suuri nimitti hänet vuonna 1782 Viipurin kenraalikuvernööriksi. Kun Katariinan valtakunnallinen hallintouudistus ulotettiin seudulle tammikuussa 1784, tuli Fredrikistä Viipurin käskynhaltijakunnan käskynhaltija. Hänelle jäi valvojan rooli hallinnollisten tehtävien siirtyessä erilliselle kuvernöörille.[1]
Toimiessaan Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä Fredrik hankki omistukseensa Viipurin Linnasaaressa sijaitsevan kartanon, jolle hän antoi sen nykyisen nimen Monrepos. Fredrik muun muassa rakennutti kartanon uuden päärakennuksen ja laajensi sen puistoa. Hänen kaudellaan valmistui Viipurissa sijainnut kenraalikuvernöörin virkatalo, myöhempi Viipurin hovioikeuden talo. Fredrik keräsi Viipurissa myös taidetta ja opetteli suomea.[1]
Fredrik erosi Viipurin kenraalikuvernöörin ja käskynhaltijan tehtävästä vuonna 1787 menetettyään keisarinnan luottamuksen tuntemattomasta syystä. Erään version mukaan Venäjälle asettunut suomalainen kenraali Georg Magnus Sprengtporten oli kertonut Katariinalle Fredrikin pitävän salaa yhteyttä Ruotsiin.[1] Fredrik ylennettiin samana vuonna Venäjän armeijan kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin komentajaksi Turkin vastaisessa sodassa. Hän oli jonkin aikaa myös Hersonin kenraalikuvernöörinä Etelä-Venäjällä.[1] Myöhemmin hän luopui Venäjän palveluksesta ja asui vuodesta 1790 Ludwigsburgissa.[2]
Remove ads
Württembergin hallitsijana
Fredrik kohosi Württembergin herttuaksi isänsä kuoltua joulukuussa 1797. Napoleonin sotien aikana hän vaihtoi puolta useita kertoja. Aluksi Württemberg oli sodassa Ranskaa vastaan, mutta vuonna 1800 herttua Fredrik joutui pakenemaan itävaltalaisten suojiin Wieniin. Vuoden 1801 Lunévillen rauhan jälkeen hän omaksui ranskalaisystävällisen politiikan, joten vuonna 1803 hän sai Ranskan tuella vaaliruhtinaan arvon ja valtakuntaansa uusia alueita. Württembergin liityttyä vuonna 1805 kolmannen liittokunnan sotaan Ranskan puolelle se korotettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lakkauttamisen yhteydessä vuoden 1806 alussa kuningaskunnaksi.[4] Württembergin alue yli kaksinkertaistui vuosina 1802–1810 tehdyissä liitoksissa.[2]
Fredrik lähetti Württembergin joukkoja myös Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812, mutta siirtyi marraskuussa 1813 niin sanotulla Fuldan sopimuksella Ranskan vihollisten puolelle. Ehtona hän vaati liittoutuneita tunnustamaan hänen kuninkaan arvonsa ja Württembergin saamat aluelaajennukset. Fredrik oli tyytymätön Wienin kongressiin ja liittyi vain vastentahtoisesti Saksan liittoon vuonna 1815.[4] Sisäpolitiikassa Fredrik oli suhteellisen uudistusmielinen, mutta Württembergin valtiopäivät olivat vanhoillisten hallussa, joten hän sivuutti parlamentin ja hallitsi itsevaltaisesti.[1]
Fredrik kuoli keuhkokuumeeseen 61-vuotiaana lokakuussa 1816 ja hänet on haudattu Ludwigsburgin linnankirkon kryptaan.
Remove ads
Avioliitot ja lapset
Fredrik I:n ensimmäinen puoliso vuosina 1780–1789 oli Braunschweig-Wolfenbüttelin prinsessa Augusta Carolina Friederike Luise, jonka isä oli herttua Kaarle Vilhelm Ferdinand ja äiti Englannin prinsessa Augusta. Avioliitto oli onneton ja päättyi eroon.[1][5]
Fredrik ja Augusta saivat neljä lasta:[5]
- Vilhelm I (1781–1864), Württembergin kuningas, oli kolmesti naimisissa
- Friederike Katharina Sophie Dorothea (1783–1835), Westfalenin kuninkaan Jérôme Bonaparten puoliso
- Augusta Sophia Dorothea Maria (1783–1784), kuoli yhdeksänkuisena
- Paavali, Paul Friedrich Karl August (1785–1852)
Vuonna 1797 Fredrik nai Englannin prinsessa Charlotte Augusta Matildan (1766–1828), kuningas Yrjö III:n tyttären,[1] joka oli edellisen vaimon serkku. Heidän ainoa yhteinen lapsensa oli kuolleena 27. huhtikuuta 1798 syntynyt tytär. Kuningatar Charlotte osallistui miehensä ensimmäisestä avioliitosta syntyneitten lasten kasvatukseen.
Koko ja pilkkanimet
Fredrik oli erittäin pitkä ja lihava: selkänsä takana hänet tunnettiin nimellä ”The Great Belly-Gerent” (engl. belly = maha, belligerent = riidanhaluinen). Napoleonin sutkauksen mukaan Jumala oli luonut herttuan äärimmäiseksi esimerkiksi siitä, kuinka paljon ihmisen ihoa voitiin venyttää sen repeämättä.[6]
Viipurin saksalaisten keskuudessa Fredrik sai käytöksestään ja ulkomuodostaan johtuen pilkkanimen Die dicke Sau eli ”Lihava sika”.[7]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads