GAZ-69

GAZ-69 on neuvostoliittolaisen GAZin valmistama nelivetoinen maastoauto, jota valmistettiin vuosina 1953–1972. Vuosina 1954–1956 sen valmistus siirtyi asteittain UAZille joka valmisti sitä nimellä UAZ-69 vuoteen 1972. Uljanovskilaisten harmiksi useimmat neuvostoliittolaiset kuitenkin kutsuivat autoa edelleen nimellä GAZ.^[3] Vuonna 1965 autolle esiteltiin seuraaja, UAZ-469.^[4]

GAZ-69
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Neuvostoliitto
Valmistaja	GAZ
Valmistusvuodet	1953–1972
Tuotantomäärä	634 256 kappaletta
Luokka	maastoauto
Edeltäjä	GAZ-67
Seuraaja	UAZ-469
Tekniset tiedot
Henkilöluku	2-8 henkeä[1]
Iskutilavuus	2 112 cm³[2]
Teho	55 hv /3 600 1/min[2][1]
Vääntö	12,7 kpm[1]
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	4×4[2]
Vaihteisto	3+1 sekä kaksinopeuksinen alennusvaihde[2][1]
Kulutus	14 l / 100 km[2]
Mitat
Massa	69: 1 525 kg[2][1] 69A: 1 535 kg[1]
Pituus	3 850 mm[2][1]
Leveys	ilman vararengasta: 1 750 mm 69 vararenkaan kanssa: 1 850 mm
Korkeus	69: 2 030 mm 69A: 1 920 mm[1]
Infobox OK

Suunnittelu

Auton suunnittelusta vastasi muutamasta jäsenestä koostunut ryhmä, jota johti tehtaan pääsuunnittelija I. A. Davidov.^[4] Ensimmäisen prototyypin oli suunnitellut Grigori Vasserman jo vuonna 1947.^[5] Suunnitelman valmistuttua annettiin virallinen määräys sarjavalmistuksen aloittamisesta.^[4] Ensimmäinen sarjavalmistettu yksilö valmistui tehtaalta syyskuussa 1953.^[5]

Teknisiä tietoja

Voimanlähteenä ollut nelisylinterinen, nelitahtinen sivuventtiilimoottori oli sama, jota käytettiin Pobedassa. Alkujaan moottorimalli periytyi 1920-luvun Fordeista. Moottorin takana oli kuiva yksilevyinen kytkin, josta voima välittyi kolminopeuksisen vaihteiston ja kaksiportaisen alennusvaihteen kautta molemmille akseleille. Auton rengaskoko oli 6,50-16" ja polttoainetankin tilavuus 72 litraa.^[2]

Muunnelmia

Mallista valmistettiin seuraavia muunnelmia:

• GAZ-69 – kaksiovinen, 2+6- tai 2+500 kg -paikkainen perusmalli
• GAZ-69A – neliovinen, viisipaikkainen komentoauto
• GAZ-69AM – A-mallin vientiversio, jossa oli tehokkaampi, 65-hevosvoimainen moottori
• GAZ-69AE – sivuikkunoilla varustettu muunnelma A-mallista
• GAZ-69B – huoltoauto
• GAZ-19 – irrotettavalla kovakatolla varustettu, pelkästään takavetoinen postinjakeluauto
• GAZ-46 – amfibiauto^[5]

Amfibinen GAZ-46 oli varustettu auton takaosaan kiinnitetyllä pienellä potkurilla. Auton huippunopeus vedessä oli 10 km/h. Ohjaukseen käytettiin pelkästään etupyöriä.^[3]

Kaksiovisesta mallista oli myös radioauto-, paloauto-, ambulanssi- ja lakaisuautomuunnelmat sekä porakaluston kuljetukseen, miinanraivaukseen ja panssarintorjuntasingon kuljetukseen tarkoitetut muunnelmat.^[5]

Ominaisuuksia

Auton kantavuus oli 650 kg, maavara 210 mm ja kääntösäde 6,5 m. Huippunopeus oli 90 km/h. 40 km/h nopeudessa polttoaineenkulutus oli 14 l /100 km. Auto oli varustelultaan varsin ankea, mutta sen maasto-ominaisuuksia pidettiin erinomaisina, sillä etu- ja takaylitykset olivat lyhyet, renkaiden pito oli hyvä, joustovarat pitkät ja näkyvyys riittävä. Sen sijaan maantieajoon sen suorituskyky ja ajo-ominaisuudet eivät riittäneet. Hallintalaitteiden käyttö vaati voimaa ja ajoasentoa moitittiin. GAZ-69 oli oleellisesti kestävämpi kuin sen edeltäjämallit.^[2] Autossa arvostettiin juuri sen kestävyyttä sekä yksinkertaista rakennetta ja ajo-ominaisuuksia.^[4]

Markkinat

Autoja valmistettiin myös vientiin heti alusta alkaen. Vuonna 1959 niitä oli viety jo 22 maahan, pääosin Neuvostoliiton liittolaismaihin. Vuonna 1965 valmistui jo 250 000:s GAZ-69.^[4] Mallit 69 ja 69A palvelivat pitkään monissa Varsovan liiton maissa.^[5]

Käyttö Suomen puolustusvoimissa

GAZ-69:lle tehtiin tyyppikatsastus 28. joulukuuta 1959. Auton todettiin täyttävän voimassa olleet määräykset seuraavin poikkeuksin: Tuulilasin pesulaite, kauhalamput, ulkopeili sekä roiskesuojat puuttuivat, takavalojen lukumäärä oli virheellinen ja jarruvalojen pinta-alat olivat liian pienet.^[2]

1. helmikuuta 1960 Puolustusvoimat vastaanotti ensimmäisen erän GAZ-69M:iä. Autoja saapui 50 kappaletta ja ne olivat edellisen vuoden mallia. Puolustuslaitos oli saanut vuonna 1958 luvan tehdä materiaalihankintoja Neuvostoliitosta, ja kyseinen erä oli eräs ensimmäisistä hankinnoista.^[2]

Puolustusvoimilla oli käytössään kolmea muunnelmaa. GAZ-69M oli vientiversio, GAZ-69E oli varustettu häiriösuojatulla moottorin sähkölaitteistolla. Tästä oli myös vientiä varten tehty muunnelma GAZ-69ME. Kahta viimeistä mallia käytettiin radioautoina.^[2][6]

Vuosina 1961–1969 vastaanotettiin kaikkiaan 80 GAZ-69E -radioautoa. Syyskuussa 1962 tuli sadan kappaleen erä maastohenkilöautoja. Vuosien 1966–1972 aikana puolustusvoimille tuli 311 GAZ-69ME:tä, joista radioautoja oli 284 ja tavallisia maastoautoja 27 kappaletta.^[2] Tarjouskilpailun voittanut Lavian Autokori Oy rakensi lämpöeristetyn kokoteräskorin noin 250 puolustusvoimille toimitettuun, alun perin kangaskattoiseen GAZ-69 -maastoautoon 1970-luvun alussa.^[7]

Joihinkin autoihin tehtiin Suomessa peltikori tai alkuperäistä huonommin istunut pressukate. Autojen keskimääräinen palvelusaika oli yhdeksän vuotta.^[2]