Generation X
englantilainen punk rock -yhtye From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Generation X (käytti myös nimeä Gen X) oli englantilainen punk rock -yhtye, joka toimi vuosina 1976–1981. Yhtyettä johtivat sen laulaja Billy Idol ja basisti Tony James.
Remove ads
Historia
Yhtyeen perustaminen
Generation X:n perustivat Lontoossa vuonna 1976 laulaja Billy Idol, basisti Tony James ja rumpali John Towe. Yhtyeeseen liittyi pian myös kitaristi Bob Andrews. Towen lähdettyä kesällä 1977 rumpaliksi tuli Mark Laff. Laulujen kirjoittamisesta vastasivat Idol ja James. Yhtye sai innoitusta Sex Pistolsista, joka osoitti ettei hyvä soittotaito ollut välttämätöntä.[1] Generation X otti nimensä samannimisestä kirjasta, joka käsitteli modien ja rokkarien kahinoita 1960-luvulla.[2]
Generation X sai levytyssopimuksen Chrysalis Recordsilta ja julkaisi esikoisalbuminsa Generation X vuonna 1978. Yhtyeestä tuli yksi ensimmäisistä punkyhtyeistä suositussa televisio-ohjelmassa Top of the Pops.[2] Generation X -albumi ylsi Britannian Top 30 -listalle, ja sen tuotti Martin Rushent. Tony James halusi kuitenkin uudistaa yhtyeen soundia, ja hän toi Mott the Hooplen laulajan Ian Hunterin tuottajaksi seuraavaa albumia varten.[3]
Valley of the Dolls
Generation X:n toinen albumi Valley of the Dolls julkaistiin 1979. Yhtyeessä syntyi sisäisiä kiistoja sen musiikillisesta suunnasta punkin ja raskaamman rockin välillä, joten pian yhtyeessä olivat jäljellä vain sen perustajajäsenet Idol ja James.[2] Vierailevien kitaristien ja rumpali Terry Chimesin kanssa jatkanut kaksikko lyhensi yhtyeen nimen muotoon Gen X.[1] Yhtye julkaisi vielä albumin Kiss Me Deadly (1981) ennen hajoamistaan.[2]
Kiss Me Deadly
Kiss Me Deadly -levy suuntautui enemmän uuteen aaltoon (New Wave).Punk-yhtye alkoi hitaasti muuttua kaupalliseksi pop-yhtyeeksi. James kertoi Record Collector -lehdelle vuonna 2019. ”Me olimme jo kuluttaneet loppuun kaikki [Rolling] Stones- ja Kinks-vaikutteemme ja olimme epätoivoisesti uuden inspiraation tarpeessa.[3] Tuottajaksi valittu Keith Forsey oli yllättävä valinta, sillä tämä Giorgio Moroderin discoleirin suojatti tunnettiin tuolloin parhaiten Donna Summerin ”Hot Stuff” -diskohitin säveltäjänä. Idol oli kuitenkin kiinnostunut tanssimusiikista, joten hän suhtautui myönteisesti uuteen suuntaan.[3]
”Viimeinen naula Tony Jamesin ja minun arkkuun oli viimeisen yhteisen albumimme Kiss Me Deadlyn suhteellinen menestymättömyys,” Idol kirjoitti vuonna 2014 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Dancing With Myself. ”Oletan, että uusi suuntauksemme oli monille hämmentävä, sillä albumi oli luonteeltaan hyvin erilainen kuin Valley of the Dolls.”[3]
Yhtyeen hajoaminen
Kun uutiset bändin hajoamisesta alkoivat levitä, NME mainitsi varovaisesti yhtyeen ”kemiallisen epätasapainon”. Todellisuudessa Idol oli syvällä heroiinikoukussa, ja Jamesin mukaan se ajoi heidän välilleen kiilan.”Valitettavasti Billy ja minä emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, ovatko vaaralliset huumeet uskottavuuden väylä,” James kirjoitti myöhemmin teoksessa The Sputnik Story. ”Olen nähnyt aivan liian monta kertaa, kuinka heroiini tuhoaa kaiken tieltään – työn, ystävyyssuhteet, elämän. Ja sitten, melkein yhdessä yössä, kaikki oli ohi. Billy lähti bändistä kirjoittaakseen sooloalbuminsa New Yorkissa sen managerin kanssa, jonka olin itse tuonut mukaan Gen X:n viimeisenä vuonna 'pelastamaan' bändiä.”[3]
Billy Idol aloitti menestyksekkään soolouran ja sai sen aluksi listahitin Generation X:n viimeisen albumin kappaleesta ”Dancing with Myself”. Tony James jatkoi uraansa Sigue Sigue Sputnikissa.[2] Idol, James, Andrews ja Laff esiintyivät yhdessä vielä kerran Lontoossa vuonna 1993, [1]mutta yhtyeestä ei kuulunut sen enempää ennen vuotta 1998, jolloin ilmestyi albumi nimeltä Sweet Revenge, joka koostui ennen julkaisemattomista demoista.[4]
Remove ads
Diskografia
Studioalbumit
- 1978 – Generation X
- 1979 – Valley of the Dolls
- 1981 – Kiss Me Deadly
- 1998 – Sweet Revenge (nauhoitettu vuonna 1979)[5]
Kokoelmat
- 1985: The Best of Generation X
- 1990: The Idol Generation
- 1991: Perfect Hits 1975–81
- 2002: Radio 1 Sessions
- 2003: Anthology
Livealbumit
- 1999 – Live at the Paris Theatre
- 2002 - One Hundred Punks – BBC Live in Concert
- 2003 – Live at Sheffield
- 2005 – Live
- 2010 - Electric Ballroom
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads