Geologia

tieteenala From Wikipedia, the free encyclopedia

Geologia
Remove ads

Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, ’maa’) ja λογος (logos, ’tiede’)) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia. Tutkimuksen kohteena ovat maankuoren kivet ja kiviä synnyttävät prosessit. Geologian sovelluksilla on taloudellista merkitystä etenkin malmien, mineraalien ja fossiilisten polttoaineiden etsinnässä.[1]

Thumb
Apollo 17:n ottama kuuluisa kuva maapallosta, Sininen marmorikuula

Geologia on osa geotieteitä eli luonnontieteitä, joita voi opiskella yliopistossa pääaineena. Geotieteiden pääaineita ovat geologian ohella geokemia ja geofysiikka, ja geologian tutkimuksessa käytetään kokonaisvaltaisesti hyödyksi monitieteellistä lähestymistapaa. Geologiaa tutkii muun muassa geologi.[2][3]

Remove ads

Historia

Pääartikkeli: Geologian historia

Vanhimmat geologian tutkimukset ovat tiettävästi antiikin Kreikasta 500-luvulta eaa., kun kreikkalainen filosofi Anaksimandros teki geologisia löytöjä. 300-luvulla eaa. kreikkalainen filosofi Theofrastos tutki kiviä.[4][5] Roomalainen historioitsija Plinius vanhempi käsitteli mineraaleja ajanlaskun alussa.[6]

1000-luvulla kiinalainen Shen Kuo teki geologisia tutkimuksia.[7][8] 1500-luvun alkupuolella saksalainen Georgius Agricola, jota on myöhemmin pidetty mineralogian isänä, teki uraauurtavia geologisia ja paleontologisia tutkimuksia.[9]

Nykyisen geologian ja geologisen tutkimuksen isänä pidetään skotlantilaista 1700-luvulla elänyttä James Huttonia. Hän kumosi käsityksen, jonka mukaan maa olisi noin 6 000 vuotta vanha. Hän teki geologista tutkimusta ja uudisti käsitystä geologisesta ajanlaskusta.[10]

Sanaa geologia on käytetty ensimmäistä kertaa vuonna 1603 italialaisen Ulisse Aldrovandin fossiileja käsittelevässä teoksessa. Nykyisessä merkityksessä sanaa käyttivät ensimmäistä kertaa sveitsiläiset tutkijat Jean-André de Luc ja Horace Bénédict de Saussure vuosina 1778 ja 1779.[11]

Remove ads

Geologinen ajanlasku

Pääartikkeli: Geologinen ajanlasku

Geologisen ajanlaskun avulla jaetaan koko maapallon historia ajanjaksoihin sen syntymästä alkaen. Nykyään yleisesti hyväksytyn tieteellisen käsityksen mukaan maapallo on noin 4,5 miljardin vuoden ikäinen. Maailman historiaa on pyritty jakamaan stratigrafisen tutkimuksen perusteella ajanjaksoihin, joiden pituudet vaihtelevat miljoonista vuosista tuhansiin miljooniin vuosiin.[12][13][14][15]

Geologisen ajanlaskun mukaan maapallon historia jaetaan geologisten määritelmien mukaisiin eoneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Prekambrinen ajanjakso sijoitetaan maapallon synnyn jälkeiseen geologiseen aikaan ja jaetaan kolmeen eoniin.[13][16]

Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista. Esimerkiksi kansainvälinen järjestö International Commission on Stratigraphy (ICS) pyrkii standardoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia ja pyrkii ylläpitämään yhtenäistä käsitystä geologisesta ajanlaskusta stratigrafisen tutkimuksen perusteella.[14][17][18] Suomessa stratigrafista tutkimusta seuraa Suomen stratigrafian komitea (SKK).[19]

Remove ads

Geologian tutkimus

Geotieteiden tutkimuksen tärkeitä taustateorioita ovat muun muassa uniformitarianismi, superpositioperiaate, evoluutio ja laattatektoniikka. Nämä teoriat ovat esimerkiksi luoneet pohjan geologiselle ajanlaskulle. Fysiikan lait perustuvat oletukseen, että luonnon toiminta on säännönmukaista ja ennakoitavaa, ja ovat tieteellisen tutkimuksen perusta. Myös geologian tutkimuksen kehitys perustuu luonnonilmiöiden selittämiseen.[20]

Geologia tutkii Maan rakennetta, koostumusta, historiaa sekä siinä tapahtuvia muutoksia ja niiden syitä ja seurauksia. Geologian tutkimusta tekevät muun muassa geologit. Suomessa geologian tutkimus ja opetus on perinteisesti jaettu kallioperägeologiaan ja maaperägeologiaan. Geologian kaksijakoisuus on johtunut Suomen kallioperän ja maaperän erilaisuudesta.[21]

Kivi on materiaali, joka muodostuu mineraaleista ja joka luokitellaan mineraalisisältönsä mukaan. Kivet luokitellaan yleensä ne muodostaneiden prosessien mukaan magmakiviin, sedimenttikiviin ja metamorfisiin kiviin. Maaperägeologia (kvartäärigeologia) tutkii kiinteää kallioperää peittäviä irtaimia maalajeja.[21] Näihin kuuluvat hiekka, sora ja turve.

Geologian opiskelu Suomessa

Suomessa geotieteitä voi opiskella pääaineena Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa ja Åbo Akademissa.[22] Geotieteiden kandidaatin tutkinto antaa mahdollisuuden maisterin tutkintoon ja erikoistumisen esimerkiksi geofysiikkaan sekä mahdollisuuden hakeutua tohtoriohjelmaan.[23][24]

Maapallon rakenne

Pääartikkeli: Maapallo

Maapallon kerrokselliseen rakenteeseen kuuluvat maan kuori, Maan vaippa ja maan ydin.[25]

Laattatektoniikka on teoria, joka selittää litosfäärilaattojen liikkeen mekanismia ja liikkeen vaikutuksia.

Thumb
Remove ads

Geologian alat ja lähialat

  • Stratigrafia
    • Biostratigrafia
    • Kronostratigrafia
    • Litostratigrafia
    • Tektonostratigrafia
  • Taloudellinen geologia
    • Kaivosgeologia
    • Malmigeologia
    • Öljygeologia
  • Vulkanologia
  • Ympäristögeologia
Remove ads

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads