Ghalib

Mirza Asadullah Baig Khan (kirjailijanimeltään Ghalib, 27. joulukuuta 1797 – 15. helmikuuta 1869) oli intialainen runoilija, joka kirjoitti urdun ja parsin kielillä. Hän kuuluu edelleen urdunkielisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin.^[1]

Ghalib aloitti runojen kirjoittamisen 11-vuotiaana. Hänen tuotannolleen on ominaista surumielisyys, joka kumpuaa kirjailijan oman elämän traagisista käänteistä: hän jäi nuorena orvoksi, ja menetti kaikki seitsemän lastaan näiden ollessa pieniä. Hän kirjoitti Gaseeli-muotoista lyriikkaa, jota pidettiin vaikeaselkoisena, mutta hänestä tuli tunnettu myös kirjeiden kirjoittajana. Ghalibin kirjeet edistivät urdun kielen käyttöä jokapäiväisenä kielenä.^[1]

Ghalib syntyi Agrassa turkkilaiseen perheeseen, joka oli paennut Samarkandiin seldžukkikuninkaiden vallan romahdettua.^[2] Hänet naitettiin 13-vuotiaana järjestettyyn avioliittoon, ja hän muutti puolisoineen New Delhiin. Liitto ei ollut onnellinen, Ghalib on verrannut sitä vankeustuomioon.^[1]