Gregor Mendel

Gregor Johann Mendel (tšek. Řehoř Jan Mendel, 20. heinäkuuta 1822 Heinzendorf – 6. tammikuuta 1884 Brünn) oli saksankielinen itävaltalainen augustinolaismunkki. Häntä luonnehditaan usein ”genetiikan isäksi”.^[1] Mendel asui suurimman osan elämästään Brünnissä (nyk. Brno), joka hänen aikanaan kuului Itävaltaan, mutta nykyisin Tšekkiin.

Gregor Mendel
Řehoř Jan Mendel
Henkilötiedot
Koko nimi	Řehoř Jan Mendel
Syntynyt	20. heinäkuuta 1822 Heinzendorf (nyk. Hynčice), Itävallan keisarikunta
Kuollut	6. tammikuuta 1884 (61 vuotta) Brünn, Itävalta-Unkari
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Wienin yliopisto
Instituutti	Pyhän Tuomaan luostari
Oppilaat	Leoš Janáček
Tutkimusalue	genetiikka
Tunnetut työt	Versuche über Pflanzenhybriden (1865)
Aiheesta muualla
www.mendelweb.org
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mendelin vanhempien nimet olivat Anton ja Rosine. Mendel oli perheensä keskimmäinen lapsi ja hänellä oli kaksi sisarta, isosisko Veronika ja pikkusisko Theresia. Nuoruudessaan Mendel sairasteli paljon ja hänellä oli taloudellisia vaikeuksia opintojensa rahoittamisessa. Nuorempi sisar Theresia tuki Mendeliä antamalla hänelle myötäjäisensä. Myöhemmin Mendel auttoi rahallisesti sisarensa kolmea poikaa, joista kaksi opiskeli lääkäriksi.

Mendel oli luostarissa koulutettu munkki. Hän teki herneillä järjestelmällisiä perinnöllisyyskokeita luostarin puutarhassa. Hänen monivuotiset, huolellisesti suunnitellut risteytyskokeensa loivat perustan perinnöllisyystieteen myöhemmälle kehitykselle. Mendel vietti eristäytynyttä elämää ja julkaisi elinaikanaan vain kaksi tieteellistä julkaisua. Tieteellisen työnsä ohella hän muun muassa opetti matematiikkaa luostarin koulussa ja yliopistossa sekä päätyi myöhemmin luostarinsa johtajaksi eli apotiksi. Tämä työ oli hänestä vaativinta, sillä hän joutui taistelemaan luostarin säilymisen puolesta valtiovaltaa vastaan.

Tutkimustyö

Mendel valitsi kokeisiinsa seitsemän erilaista herneen ominaisuutta ja teki laajoja, kvantitatiivisia risteytyskokeita, jotka jatkuivat monen sukupolven ajan. Näiden kokeiden perusteella hän päätteli, että tietyt herneen ominaisuudet ovat periytyviä ja niiden taustalla olevat, sukupolvesta toiseen kulkeutuvat perintötekijät (geenit) voivat olla vallitsevia (dominantteja) tai peittyviä (resessiivisiä). Hän pystyi myös osoittamaan, että tietyt ominaisuudet voivat periytyä jälkeläisille toisistaan riippumatta (segregaatio).

Mendel oli kolme vuosikymmentä aikaansa edellä, kun biologit eivät taksonomisen biologiakäsityksensä vuoksi arvostaneet hänen empiirisiä tutkimuksiaan. Geneetikot vahvistivat hänen tutkimustuloksensa 1900-luvun alussa. Siitä pitäen häntä on pidetty aiheellisesti genetiikan uranuurtajana.

Mendelin mukaan on myös nimetty kaksi tunnettua biologista lakia, Mendelin säännöt:

• 1. sääntö eli erkanemissääntö tai lohkeamissääntö (Law of Segregation)^[2]
• 2. sääntö eli ominaisuuksien vapaan yhdistymisen sääntö (Law of Independent Assortment)^[3]
• sääntöä peittyvien (resessiivisten) ominaisuuksien jäämisestä vallitsevien (dominanttien) ominaisuuksien varjoon kutsutaan usein Mendelin 3. laiksi (Law of Dominance), mutta nykyisin tätä pidetään perinnöllisyyden perusoppina, ei niinkään Mendelin lakina.

Seitsemän Mendelin tutkimista herneen 34 ominaisuudesta.

Tutkimustulosten kieltäminen Neuvostoliitossa

Neuvostoliitossa Mendelin tutkimustuloksia ei hyväksytty, ja mendeliläisen perinnöllisyystieteen korvasi lysenkolaisuus. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.