Harmio

Harmio eli idänharmio (Berteroa incana) on kaksi- tai monivuotinen valkokukkainen ristikukkaiskasvi.

Harmio
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Brassicales
Heimo:	Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku:	Harmiot Berteroa
Laji:	incana
Kaksiosainen nimi
Berteroa incana (L.) DC.
Katso myös
Harmio Wikispeciesissä   Harmio Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ulkonäkö ja koko

Jäykkävartinen harmio kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Varsi on harmahtava ja karvainen. Lehtiä on runsaasti, ja ne ovat suikeita sekä lähes ehytlaitaisia. Alimmat lehdet ovat ruodillisia ja sijaitsevat ruusukkeena maanrajassa. Valkoiset kukat ovat ristikukkaiseksi isot, noin senttimetrin kokoiset halkaisijaltaan. Terälehdet ovat kaksihalkoisia. Kasvin hedelmät eli lidut ovat vajaan senttimetrin pituisia, pitkulaisia, pulleita ja karvaisia. Harmio kukkii heinä-elokuussa.^[1]

Levinneisyys

Harmiota tavataan laajalla alueella Ranskasta ja Italiasta itään aina Keski-Siperiaan saakka, ja Balkanilta ja Kaukasukselta Pohjoismaihin saakka. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on levinnyt ihmisen mukana.^[2]

Suomessa harmion levinneisyys on laikuttaista ja painottuu Etelä- ja Kaakkois-Suomeen, vaikka yksittäisiä havaintoja on Lapista saakka. Yleisimmin kasvia kasvaa kaupunkiseuduilla, kuten Lappeenrannassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Tampereella.^[3] Suomeen harmio lienee levinnyt pääasiassa autonomian aikana rehuviljan mukana Venäjältä. Niinpä se on yleisin vanhoilla ratsuväen paikkakunnilla kuten Lappeenrannassa.^[4] Laji on viime vuosikymmeninä taantunut.

Elinympäristö

Harmio on tyypillinen kaupunkikulttuuriympäristön kasvi. Sitä tavataan ratapihoilla, kuivilla joutomailla, kaatopaikoilla, vanhoilla kasarmialueilla, satamissa, myllyillä ja aikaisemmin myös pellonpientareilla.^[1]