Harvey Keitel
yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Harvey Linus Keitel (s. 13. toukokuuta 1939 Brooklyn, New York[1]) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on näytellyt yli sadassa elokuvassa. Keitel tuli alkujaan tunnetuksi 1970-luvulla yhteistyöstä Martin Scorsesen kanssa ja kovaluonteisten hahmojen esittäjänä, ja 1990-luvulla hänen uransa koki uuden kukoistuksen, jolloin hän myös osoitti olevansa näyttelijänä kykenevä monipuolisiin roolisuorituksiin[2][3].
Remove ads
Elämä ja ura
New Yorkin Brooklynissa varttuneen Keitelin vanhemmat olivat juutalaisia maahanmuuttajia Puolasta ja Romaniasta.[4] Hän palveli Yhdysvaltain merijalkaväessä, minkä jälkeen hän opiskeli näyttelemistä The Actors Studiossa.[5]
Keitelin varhainen ura muistetaan yhteistyöstä elokuvaohjaaja Martin Scorsesen kanssa. Hän näytteli elokuvissa Kuka kolkuttaa ovellani (1967), Sudenpesä (1973), Alice ei asu enää täällä (1974) ja Taksikuski (1976).[6]
1980-luvulla Keitel oli mukana usein erikoisissa ja unohdetuiksi jääneissä elokuvissa,[2] joihin lukeutui monia eurooppalaistuotantoja.[6] Hän näytteli vuosikymmenen lopulla Scorsesen kiistaa herättäneessä elokuvassa Kristuksen viimeinen kiusaus (1988), ja hänen uransa oli laskusuunnassa.[2] Kristuksen viimeinen kiusaus oli kuitenkin käännekohta, joka merkitsi Keitelin paluuta Hollywood-tuotantoihin.[6]
Keitelin ura lähti nousuun 1990-luvulla, jolloin hän esiintyi muun muassa Quentin Tarantinon projekteissa Reservoir Dogs ja Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta[6] ja pääosassa Abel Ferraran elokuvassa Paha poliisi. Kyseinen vuosikymmen oli Keitelille muutenkin tuottelias, sillä hän esiintyi monissa arvostetuissa elokuvissa kuten Thelma & Louise (1991), Nunnia ja konnia (1992), Piano (1993), Nouseva aurinko (1993), Clockers (1995), Hämärästä aamunkoittoon (1996), Cop Land (1997) sekä elokuvassa Bugsy (1991), josta hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta.[7] 1990-luvulla Keitel osoitti olevansa monipuolinen näyttelijä, joka kykenee esittämään myös tunteellisia ja sympaattisia hahmoja brooklynilaisella aksentilla puhuvien rikollisten ja kovaluontoisten hahmojen lisäksi, joista hän oli tullut tunnetuksi.[2][3]
2000-luvulla Harvey Keitel on esiintynyt lähinnä sivuosissa, muun muassa elokuvissa Little Nicky (2000), U-571 (2000), Punainen lohikäärme (2002), National Treasure (2004), Be Cool (2005) ja Pienin painajainen perheessä (2010).
2010-luvulla Keitel esiintyi Wes Andersonin ohjauksissa Moonrise Kingdom (2012), The Grand Budapest Hotel (2014) ja Isle Of Dogs (2018). Keitel teki jälleen yhteistyötä myös Martin Scorsesen kanssa näyttelemällä vuoden 2019 elokuvassa The Irishman.[5]
Remove ads
Filmografia
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads