Heliadit

Heliadit olivat kreikkalaisessa mytologiassa auringonjumala Helioksen lapsia.^[1]

Heliades

Faethonin sisarten muodonmuutos, Santi di Titon fresko 1500-luvun jälkipuoliskolta

Helioksen tyttäret (m.kreik. Ἡλιάδες, Hēliades, yksikössä Ἡλιάς, Hēlias) olivat Helioksen ja Klymenen lapsia ja Faethonin sisaria.^[2]

Ovidius mainitsee sisaruksia olevan kolme; nuorinta hän ei nimeä, mutta vanhin on Faetusa, ja keskimmäinen Lampetia.^[3]. Hyginus puolestaan kertoo sisaruksia olevan seitsemän ja luettelee heidän nimensä: Merope, Helie, Aigle, Lampetia, Foibe, Aitherie ja Dioksippe.^[4]

Kun Faethon oli ajanut isänsä vaunuilla liian lähelle maata ja polttanut kaiken ympäriltään, Zeus surmasi hänet salamalla estääkseen häntä tuhoamasta koko maata. Faethonin ruumis putosi Pojokeen, joka tunnettiin ennen Eridanosjokena. Häntä surevat sisaret, heliadit, muuttivat muotoaan poppeleiksi ja juurtuivat joen varteen, ja heidän kyynelensä muuttuivat meripihkaksi.^[3][4]

Heliadai

Helioksen pojat (m.kreik. Ἡλιάδαι, Hēliadai, yksikössä Ἡλιάδης, Hēliadēs) olivat Helioksen ja Rhoden lapsia. Heidän lukumääräkseen kerrotaan seitsemän, ja he olivat nimiltään Okhimos, Kerkafos, Makareus, Aktis, Tenages, Triopas ja Kandalos. Heidän ainoan sisarensa nimi oli Elektryone. Heidät mainitaan muita ihmisiä taitavammiksi, mutta heidät tunnettiin erityisesti taitavina astrologeina ja merenkävijöinä. Heidän väitettiin olleen ensimmäiset, jotka jakoivat päivän tunteihin.^[5]