Hokkus pokkus

Hokkus pokkus, myös hokkuspokkus tai hokuspokus, monilla kielillä Hocus Pocus, on taikurien ja saduissa usein myös noitien käyttämä taikasana.^[1] Sanonta esiintyy myös pidennetyssä muodossa "Hokus pokus filiokus" tai suomessa tavallisimmin "Hokkus pokkus filiokkus".

Tämä artikkeli käsittelee taikasanaa. Sanojen ”Hokkus pokkus” ja ”Hocus Pocus” muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Sana on ollut käytössä hieman vaihtelevissa muodoissa monissa Euroopan kielissä ainakin 1600-luvulta saakka.^[2] Sen varhaisin tunnettu^[3] esiintymä kirjallisuudessa on Englannissa vuonna 1634 ilmestyneen, silmänkääntötemppuja käsitelleen teoksen nimessä Hocus Pocus Junior - The Anatomy of Legerdemain.^[4] Kirjan tekijän nimeä ei tunneta, mutta teoksensa mukaan hän on myöhemmin tullut tunnetuksi nimellä Hocus Pocus.^[3]

Sanan alkuperästä on useita selityksiä. Sen on arveltu olevan alkujaan täysin merkityksetön loru, joka on vain tarkoitettu kuulostamaan latinaa muistuttavalta.^[5] Usein sen on kuitenkin selitetty olevan kansanomainen väännös latinankielisissä ehtoollisen asetus­sanoissa esiintyvästä lauseesta Hoc est corpus (meum), "Tämä on (minun) ruumiini".^[2] Koska sanat katolisen kirkon messussa lausutaan latinaksi, suuri osa läsnä olleista seura­kunta­laisista ei niiden merkitystä tuntenut, mutta tiesi, että kirkon opin mukaan papin lausuessa nuo sanat tapahtui jotakin merkillistä. Tämän usein myös kyseen­alaistetun selityksen sanan alkuperästä esitti ainakin jo Canterburyn arkkipiispa John Tillotson vuonna 1694.^[3]

Kuvaannollisesti hokkuspokkus voi merkitä myös hölyn­pölyä tai käsittämätöntä puhetta.^[1] Sen lyhentymänä on syntynyt myös englannin kielen huijausta tarkoittava sana hoax.^[3]