Hyperpop
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Hyperpop on musiikkityyli, joka on alalaji popmusiikille, EDM:lle ja elektroniselle musiikille.[1] Hyperpopille ominaisia piirteitä ovat mm. nopea tempo, leikillisyys, liioittelu, erottuva bassolinja, toistuvat melodiset osuudet sekä mielikuvitukselliset ääniefektit.[1][2] Tyylilajin suunnannäyttäjäksi on usein mainittu yhdysvaltalaisduo 100 gecs[3], sekä yhdeksi tärkeimmäksi pioneeriksi skotlantilainen tuottaja, DJ ja musiikintekijä SOPHIE.[2] Myös saksalainen popartisti Kim Petras hyödyntää usein musiikissaan hyperpopin piirteitä. Uusin hyperpopin supertähti on Charli XCX albumillaan brat.[2]
Hyperpopin juuret ovat 2000-luvulla ja internet-kulttuurissa.[2]Sen on sanottu olevan ensimmäinen musiikkityyli, joka on muotoutunut tiiviissä vuorovaikutuksessa internet-kulttuurin ja sosiaalisen median kanssa.[2] Suuri osa tyylilajin kehittäjistä on ollut transtaustaisia artisteja, jotka ovat musiikillaan, tyylillään ja lavapersoonillaan haastaneet normeja, etenkin sukupuolibinääriä.[2]
Hyperpop-ilmiö ulottuu myös artistien visuaaliseen estetiikkaan.[2] Tyylissä yhdistyvät 2000-luvun nostalgisointi, absurdius, dramaattisuus, seksikkyys ja futurismi.[2]
Remove ads
Historia
Hyperpopin alkuperä on kiistelty[1][2]. Jotkut mainitsevat Beach Boysin albumin Pet Sounds esimerkkinä varhaisimmista hyperpop-albumeista[1], toiset taas viittaavat 2000-luvun puolivälin suosittuihin artisteihin kuten Grimes ja Kesha.[2] Myös Soundcloudin 2010-luvun "beat scene"-yhteisö mainitaan usein tyylilajin kehittäjänä.[1][2]
Vuonna 2019 hyperpoppia alkoivat kehittää artistit 100 gecs, Sophie, A.G. Cook sekä kokeellista dubsteppiä tehneet Rustie ja Hudson Mohawke.[1] Hyperpop tuli valtavirralle tutuksi Spotifyn kuraattori Lizzy Szabon tekemästä Hyperpop-soittolistasta, jonne hän oli koonnut sekä tunnettuja että tuntemattomampia artisteja.[1] Hyperpop-termin keksi Szabon kollega Glenn McDonald kuvaillessaan 100 gecs:n musiikkia.[1]
Remove ads
Hyperpopin yhteiskunnallinen merkitys
Hyperpopin on sanottu olevan demokraattinen ja helposti saavutettavissa oleva musiikkityyli, sillä kuka tahansa voi luoda hyperpoppia Audacityn tai GarageBandin tyylisillä sovelluksilla.[1]
Olennainen osa musiikkityyliä on tuoda esiin internet-sukupolven ja marginalisoitujen ihmisryhmien, kuten queer-yhteisön ääntä.[1] Hyperpopin voidaan katsoa olevan taiteellinen tapa kommentoida mm. kapitalismia, uusliberalismia sekä aikuiseksi kasvamista sosiaalisen median aikakaudella,[1] venyttää rajoja sekä haastaa totuttuja normeja.[2]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads