Inkermanin taistelu

Inkermanin taistelu on yksi merkittävimmistä taisteluista Krimin sodassa Krimin niemimaalla. Se käytiin 5. marraskuuta 1854 Venäjän keisarikunnan sekä liittoutuneiden Ison-Britannian, Ranskan ja Osmanien valtakunnan välillä. Taistelun seurauksena venäläisten joukkojen taistelutahto heikkeni, kun Sevastopolin piiritystä ei onnistuttu murtamaan liittoutuneiden joukoilta.^[1] Epäonnistuneen hyökkäyksen seurauksena sota muuttuikin asemasodaksi.^[2]

Inkermanin taistelu
Osa Krimin sotaa
Päivämäärä: 5. marraskuuta 1854 Paikka: Inkerman, Krimin niemimaa Lopputulos: Venäjän tappio
Osapuolet
Iso-Britannia  Ranska  Osmanien valtakunta	Venäjän keisarikunta
Vahvuudet
13 239	67 979
Tappiot
4 676 kaatui tai haavoittui	11 959 kaatui tai haavoittui

Hyökkäys

Marraskuun 5. päivänä 1854 Venäjän keisarikunnan sotilaat aloittavat hyökkäyksen kohti liittoutuneiden puolustuslinjaa. Venäläisten joukkojen ylivoima oli yli 15-kertainen taisteluiden alettua, mutta vajaat 3 000 liittouman sotilasta onnistuivat säilyttämään asemansa. Suurta ylivoimaa ei onnistuttu hyödyntämään maaston tuomien vaikeuksien vuoksi ja sumuisen sään takia. Tiiviinä joukkoina kulkeneita venäläissotilaita vastaan oli helppo puolustautua, koska näillä oli käytössään heikot, hitaasti ladattavat ja epätarkat musketit, kun puolestaan brittisotilailla oli käytössään modernimmat ja nopeammat kiväärit.^[3] Huono näkyvyys ja vaikeakulkuinen maasto vaikeuttivat merkittävästi joukkojen komentajien toimintaa Inkermanin taistelussa, jonka vuoksi Inkermanin taistelua kutsutaankin joissakin yhteyksissä ”sotilaiden taisteluksi”.^[4]

Taistelun lopputulos

Inkermanin taistelun yhteydessä molemmat osapuolet kärsivät huomattavat tappiot. Suhteutettuna osapuolien vahvuuksiin, kärsi liittouman puolella taistelleet suuremmat tappiot^[5][6], mutta absoluuttisesti mitattuna Venäjä kärsi enemmän miestappioita. Venäjän keisarikunta ei onnistunut kuitenkaan murtamaan Sevastopolin piiritystä, joten taistelun voitti liittouma. Inkermanin taistelu johti lopulta Venäjän sotaonnen ja taistelumoraalin kääntymiseen, eikä ratkaisuja pyritty hakemaan enää suorilla hyökkäyksillä, vaan taistelut muuttuivat asemasodaksi.