Japanin kirjallisuus

Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (712). Ensimmäinen hiraganalla kirjoitettu säilynyt kirja on Ki no Tsurayukin Tosa nikki (935).

Japanin kirjallisuus nousi kukoistukseensa Murasaki Shikibun 1000-luvulla kirjoittaman Genjin tarinan myötä. Kirjaa on sanottu maailman ensimmäiseksi romaaniksi. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat määrämuotoiset tanka (短歌) ja haiku (俳句).

Nobelin kirjallisuuspalkinto on mennyt kaksi kertaa Japaniin, ensi kerran vuonna 1968, jolloin palkinnon sai Yasunari Kawabata. Vuonna 1994 palkinnon sai Kenzaburō Ōe.

Nara-kausi (710–794)

Murasaki Shikibu.

Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (712), sitä seurasivat historiateos Nihonshoki (720) ja runokokoelma Kymmenentuhannen lehden kokoelma (Man’yōshū, 759).

Teoksissa on käytetty vain kiinalaisia merkkejä ideografisesti, foneettisesti ja muilla tavoilla sovitettuna japanin kielioppiin.

Heian-kausi (794–1185)

Heian-kautta pidetään Japanin keisarillisen hovin huippukautena, ja se muistetaan taiteen, erityisesti runouden ja kirjallisuuden, kehityksestä. Ensimmäinen hiraganalla kirjoitettu säilynyt kirja on Ki no Tsurayukin Tosa nikki (935). Japanin kirjallisuus nousi kukoistukseensa Murasaki Shikibun 1000-luvulla kirjoittaman Genjin tarinan (Genji monogatari) myötä. Kirjaa on sanottu maailman ensimmäiseksi romaaniksi. Muita huomattavia teoksia olivat runokokoelma Kokin-wakashū (905) ja Sei Shōnagon Makura no sōshi (1002), joka kertoi elämästä keisarin hovissa.

Kamakura-kausi, Muromachi-kausi ja Azuchi-Momoyama-kausi (1185–1600)

Kamakura-kausi, Muromachi-kausi ja Azuchi-Momoyama-kausi olivat feodaalista aikaa, jonka kirjallisuudelle oli luonteenomaista hallitsevan sotilasluokan nousuun ja zenbuddhismiin liittyvien runojen ja tarinoiden esilletulo. Heike monogatari (1371) on eeppinen teos Minamoto- ja Taira-klaanien kamppailusta. Muita senaikaisia tärkeitä teoksia olivat Kamo no Chōmein eli Ren'inin Merkintöjä ruohomajasta (Hōjōki, 1212) ja Yoshida Kenkōn Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa, 1331).

Edo-kausi (1600–1868)

Edo-kaudella kehittyi yksi nykyisistä dramaattisen näytelmätaiteen muodoista – kabuki-teatteri. Vaikutteita haettiin paljon kiinalaisesta kirjallisuudesta. Kyokutei Bakin kirjoitti historiallisen rakkausromaanin Nansō Satomi Hakkenden (1842).

Meiji-kaudesta eteenpäin (1868–)

Japanin avautuminen ulkomaailmalle aloitti eurooppalaisen kirjallisuuden vaikutuksen japanilaisen kirjallisuuden kehitykseen. Tärkeimpiä kirjailijoita sotaa edeltävältä ajalta olivat Shimazaki Toson, Mori Ōgai, Natsume Sōseki ja Ryunosuke Akutagawa. Japanin tappio toisessa maailmansodassa vaikutti kirjallisuuteen, synnyttäen tarinoita erakoitumisesta, tappiosta ja elämän tarkoituksesta. 1970- ja 1980-luvun teokset käsittelivät yhteiskunnallisia asioita. Nykykirjailijoista tunnetuimpia lienevät nobelisti Kenzaburō Ōe esimerkiksi M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (M/T to mori no fushigi no monogatari, 1986) ja Banana Yoshimoto esimerkiksi Kitchen (1988).

Mangan eli japanilaisen sarjakuvan esiinnousu 1980-luvulla on vaikuttanut kirjallisuuden kehitykseen. 1990-luvun menestyskirjoista Ring ja Battle Royale on myös filmatisoitu.

1920-luvulta lähtien Japanin kirjallisuudessa ovat olleet enemmän tai vähemmän suosittuja historiallisen fiktion piiriin kuuluvat teokset, ja maassa kulutetaankin genreä huomattavasti enemmän kuin monissa muissa maissa.^[1] Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Sōhachi Yamaokan Tokugawa Ieyasu -sarja (1950–1967), jota myytiin vuoteen 1965 mennessä yli kymmenen miljoonaa nidettä.^[2]

Merkittäviä kirjailijoita ja teoksia

• Kymmenentuhannen lehden kokoelma (Man’yyōshū, 759)
• Kokin Wakashū (905)
• Murasaki Shikibu (noin 973 – noin 1025): Genjin tarina (Genji monogatari)
• Sei Shōnagon (966(?)–1025(?)): Makura no sōshi
• Yoshida Kenkō (noin 1283–1352): Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa)
• Heike monogatari (1371)
• Ihara Saikaku (1642–1693): Viisi naista jotka rakastivat rakkautta (Kōshoku gonin onna)
• Matsuo Bashō (1644–1694)
• Kyokutei Bakin (1767–1848): Nansō Satomi Hakkenden

Nykyaika

• Mori Ōgai (1862–1922): Villihanhet (Gan), Tanssijatar (Maihime)
• Koyo Ozaki (1867–1903)

Natsume Sōseki.

• Natsume Sōseki (1867–1916): Kokoro
• Kyoka Izumi (1873–1939)
• Yonejiro Noguchi (1875–1947)
• Naoya Shiga (1883–1971)
• Takuboku Ishikawa (1886–1912)
• Junichiro Tanizaki (1886–1965)
• Ryunosuke Akutagawa (1892–1927)
• Yoshikawa Eiji (1892–1962)
• Mitsuharu Kaneko (1895–1975)
• Kenji Miyazawa (1896–1933)
• Denji Kuroshima (1898–1943)
• Shigeji Tsuboi (1898–1975)
• Jun Ishikawa (1899–1987)
• Yasunari Kawabata (1899–1972): Lumen maa (Yukiguni)
• Yuriko Miyamoto (1899–1951)
• Sakae Tsuboi (1900–1967)
• Hideo Oguma (1901–1940)
• Takiji Kobayashi (1903–1933)
• Tatsuzo Ishikawa (1905–1985)
• Osamu Dazai (1909–1948)
• Shūsaku Endō (1923–1996): Vaitiolo (Chinmoku)
• Kobo Abe (1924–1993)

Yukio Mishima.

• Yukio Mishima (1925–1970): Juhlan jälkeen (Utage no ato)
• Hisashi Inoue (1933–2010)
• Kenzaburō Ōe (1935–): M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (M/T to mori no fushigi no monogatari)
• Michiko Yamamoto (1936–)
• Kenji Nakagami (1946–1992)
• Haruki Murakami (1949–-)
• Ryu Murakami (1952–)
• Banana Yoshimoto (1964–): Kitchen
• Oyuki Konno (1965–)
• Kōshun Takami (1969–)
• Ei’ichirō Oda (1975–)

Katso myös

• Japanin historia