Johann Adolph Scheibe

Johann Adolph Scheibe (5. toukokuuta 1708 Leipzig – 22. huhtikuuta 1776 Kööpenhamina) oli saksalainen säveltäjä, musiikkiteoreetikko ja kriitikko.

Johann Adolph Scheibe kirjassa Det Danske Frimureries Historie (1910).

Johann Adolph Scheibe oli kuuluisan urkujenrakentaja Johann Scheiben poika. Hän oli suurelta osin itseoppinut muusikko ja tiedemies. Hän aloitti uransa Hampurissa mutta vietti suuren osan elämästään Tanskassa, vuosina 1740–1747 Kapellmeisterina ja vuodesta 1766 eteenpäin hovisäveltäjänä Tanskan hovissa. Scheibe oli valistuksen ajan merkittävimpiä musiikkitieteilijöitä ja vaikutusvaltainen kriitikko, joka kannatti yksinkertaista ja ”luonnollista” kansallista saksalaista musiikkityyliä.^[1]

Scheibe arvosteli vuonna 1737 voimakkaasti Johann Sebastian Bachin musiikkia syyttäen tätä akateemisen tiedon ja ”musiikin todellisen perustan ja sen kauneuden” puutteesta. Erään teorian mukaan Bach sävelsi Goldberg-muunnelmansa musiikilliseksi vasta-argumentiksi, jossa hän esitteli kykyään säveltää eri aikakauden tyylisuuntien ja muotivirtausten mukaista musiikkia.^[2][3]

Scheibe sävelsi myös kantaatteja, oratorioita ja lauluja sekä instrumentaaliteoksia mukaan lukien sinfonioita ja konserttoja, joista monet ovat hävinneet.^[1]