Juan Manuel Fangio

Juan Manuel Fangio (24. kesäkuuta 1911 Balcarce, Argentiina – 17. heinäkuuta 1995 Buenos Aires, Argentiina) oli menestynyt argentiinalainen Formula 1 -kuljettaja. Hän voitti viisi maailmanmestaruutta 1950-luvulla, joista neljä viimeistä olivat perättäisiä. Fangio oli 1950-luvun suurin F1-kuljettaja. Argentiinalainen hallitsi 50-lukua aina vuodesta 1950 vuoteen 1957. Hänen lempinimensä oli "Maestro" eli Mestari.^[1]

Juan Manuel Fangio
Henkilötiedot
Syntynyt	24. kesäkuuta 1911 Balcarce, Argentiina
Kuollut	17. heinäkuuta 1995 (84 vuotta) Buenos Aires, Argentiina
Kansalaisuus	Argentiina
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1950–1951, 1953–1958
Talli(t)	Alfa Romeo (1950–1951) Maserati (1953–1954, 1957–1958) Mercedes-Benz (1954–1955) Ferrari (1956)
Kilpailuja	52
Maailman­mestaruuksia	5 (1951, 1954, 1955, 1956, 1957)
Voittoja	24
Palkintosijoja	35
Paalupaikkoja	29
Nopeimpia kierroksia	23
MM-pisteitä	245 (277,64)
Ensimmäinen kilpailu	Britannian Grand Prix 1950
Ensimmäinen voitto	Monacon Grand Prix 1950
Viimeinen voitto	Saksan Grand Prix 1957
Viimeinen kilpailu	Ranskan Grand Prix 1958
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Fangio syntyi italialaiseen siirtolaisperheeseen Balcarcessa Argentiinassa. Fangion ura kilpa-autoilijana alkoi vuonna 1934. Hän voitti Argentiinan mestaruuden vuosina 1940 ja 1941. Kotimaassaan Fangio tuli 1940–luvulla tunnetuksi Etelä-Amerikan valtioiden läpi ajetuista ralleista, joita hän ajoi Chevrolet’n ja Fordin autoilla, kunnes hänen kartturinsa Daniel Urrutia kuoli eräässä 10 000 kilometrin kilpailussa.^[2] Toisen maailmansodan jälkeen Fangio siirtyi ajamaan kilpaa Euroopassa vuonna 1947.

Fangio voitti viisi mestaruuttansa peräti neljässä eri tallissa Alfa Romeolla, Mercedes-Benzillä, Ferrarilla ja Maseratilla. Fangio onkin ainut kilpailija koko Formula 1 -historiassa, joka on pystynyt voittamaan vähintään kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta eri automerkeillä. Hän ajoi 51 GP-kilpailua, joista voitti 24. Fangio voitti siis lähes puolet ajamistaan kilpailuista voittoprosenttinsa ollessa 47. Kaksi voitoista oli jaettuja voittoja; 1950-luvun sääntöjen mukaan samaa autoa saattoi ajaa useampi kuljettaja kilpailun aikana. Fangion paalupaikkaprosentti on F1-historian suurin 57 prosenttia.^[3] Fangio saavutti 45% ajamistaan kilpailusta nopeimman kierroksen, joka on yksi F1-historian suurimpia.^[4]

Juan Manuel Fangiota on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana F1-kuljettajana. Eri aikakausien pilotteja on kuitenkin suorastaan mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen. Fangion kova kilpakumppani Stirling Moss onkin sanonut Fangiosta että ”kukaan muu ei ole tehnyt kilpa-autossa yhtä vähän virheitä kuin hän”. Fangiosta elää formulapiireissä lukemattomia legendoja. Niistä yksi sijoittuu Nürburgringin vanhalle yli 20 kilometrin mittaiselle radalle, jonka Fangio valloitti kolmesti, viimeisen kerran 1957, jo 46-vuotiaana konkarina.

Juan Manuel Fangio ja Mercedes-Benz näytösajossa 1986.

Fangio jahtasi viimeistä maailmanmestaruuttaan Maseratillaan. Hänen pahimmat kilpailijansa olivat Ferrarin Mike Hawthorn ja Peter Collins. Ferrarit ajoivat kisan läpi ilman yhtään varikkopysähdystä, kun taas Fangio oli varautunut yhteen varikkostoppiin. Hän ajoi sitä varten 30 sekunnin kaulan kilpailijoihinsa. Pyörän mutteri juuttui kuitenkin kiinni, ja pysähdys venähti lähes minuutin mittaiseksi. Fangio aloitti takaa-ajon, jonka aikana hän joka kierroksella paransi jo edelliseltä kaudelta nimissään ollutta kierrosennätystä sekuntikaupalla. Viimeistä edellisellä kierroksella hän saavutti Ferrarit ja ohitti ne, ensin Collinsin, sitten Hawthornin. Fangio ohitti kuitenkin molemmat Ferrarit ajamalla mutkat suoriksi, kirjaimellisesti. Nykyään moinen olisi ollut sääntöjen vastaista, mutta tuohon aikaan sitä pidettiin ”erinomaisena ideana”.

Kaappaus

Kuuban presidentti Fulgencio Batista perusti Formula 1:n ulkopuolisen Kuuban Grand Prix -kilpailun Havannassa vuonna 1957. Fangio voitti vuoden 1957 kilpailun ja oli ajanut nopeimmat ajat vuoden 1958 kilpailun harjoituksissa. 23. helmikuuta 1958 kaksi Fidel Castron Heinäkuun 26. päivän liikeen sissiä tunkeutuivat Hotel Lincolniin Havannassa ja kidnappasivat Fangion. Batista määräsi kilpailun jatkamaan tavalliseen tapaan, kun poliisipartio etsi sieppaajia. Poliisi asetti tiesulkuja risteyksiin, ja vartijoita määrättiin yksityisille ja kaupallisille lentokentille sekä kaikille kilpaileville kuljettajille^[5][6].

Fangio vietiin kolmeen erilliseen taloon. Hänen vangitsijansa antoivat hänen kuunnella kilpailua radion kautta, jolloin hän toi television todistamaan raportteja katastrofaalisesta kolarista kilpailun päätyttyä. Kolmannessa talossa Fangio sai oman makuuhuoneensa, mutta hän vakuuttui, että vartija seisoi makuuhuoneen oven ulkopuolella kaikkina aikoina. Vangitsijat puhuivat vallankumouksellisesta ohjelmastaan, josta Fangio ei ollut halunnut puhua, koska hän ei ollut kiinnostunut politiikasta. Myöhemmin hän sanoi: "No, tämä on taas yksi seikkailu. Jos kapinallisten teko oli hyvästä syystä, niin minä argentiinalaisena hyväksyn sen." ^[5].Fangio vapautettiin 29 tunnin kuluttua sen jälkeen, kun häntä oli "kohdeltu erittäin hyvin".^[7][8]

Sissien motiivina oli pakottaa kilpailun peruuttaminen ja samalla yrittäessään nolata Batistan hallintoa. Kun Fangio luovutettiin Argentiinan suurlähetystöön pian kilpailun jälkeen, monet kuubalaiset vakuuttuivat, että Batista oli menettämässä otteensa vallasta, koska hän ei onnistunut jäljittämään sieppaajia. Kuuban vallankumous kaatoi hallituksen tammikuussa 1959, ja vuoden 1959 Kuuban Grand Prix peruttiin .^[9][10]

Kuolema

Fangio kuoli Buenos Airesissa vuonna 1995 84-vuotiaana. Hän oli joutunut pari päivää aikaisemmin sairaalaan keuhkokuumeen ja munuaisvaivojen vuoksi. Fangio vieraili muutaman kerran Suomessa muun muassa Eläintarhan ajojen muistotilaisuudessa.^[11]

Fangion ruumis nostettiin 7. elokuuta 2015 ylös haudastaan kahden isyystutkimuksen takia. Sekä Oscar Espinoza, 77, että Ruben Vazquez, 73, väittivät, että 84-vuotiaana kuollut Fangio on heidän isänsä. Fangion ruumiista otettiin DNA-näytteet hautausmaan ruumishuoneella. Testien odotettiin olevan valmiit syyskuun puolivälissä 2015. Argentiinalaismestari ei ollut elämänsä aikana naimisissa eikä hänellä ollut ainakaan tunnustettuja lapsia.^[12] Joulukuussa testin tulos paljasti että Fangio todellakin on Oscar Espinozan biologinen isä^[13].

Saavutukset F1:ssä

• Viisinkertainen maailmanmestari (1951, 1954–1957)
• 52 GP-kilpailua
• 24 voittoa (pysyi ennätyksenä kauden 1967 Etelä-Afrikan GP:n asti)^[14]
• 29 paalupaikkaa
• 23 nopeinta kierrosta
• 245 (277,64) pistettä
• Paras aika-ajosijoitusten keskiarvo (1,78)^[15]

Voitot

Nro	Kilpailu	Lähtöruutu
1	Monacon Grand Prix 1950	1.
2	Belgian Grand Prix 1950	2.
3	Ranskan Grand Prix 1950	1.
4	Sveitsin Grand Prix 1951	1.
5	Ranskan Grand Prix 1951	1.
6	Espanjan Grand Prix 1951	2.
7	Italian Grand Prix 1953	2.
8	Argentiinan Grand Prix 1954	3.
9	Belgian Grand Prix 1954	1.
10	Ranskan Grand Prix 1954	1.
11	Saksan Grand Prix 1954	1.
12	Sveitsin Grand Prix 1954	2.
13	Italian Grand Prix 1954	1.
14	Argentiinan Grand Prix 1955	3.
15	Belgian Grand Prix 1955	2.
16	Hollannin Grand Prix 1955	1.
17	Italian Grand Prix 1955	1.
18	Argentiinan Grand Prix 1956	1.
19	Britannian Grand Prix 1956	2.
20	Saksan Grand Prix 1956	1.
21	Argentiinan Grand Prix 1957	2.
22	Monacon Grand Prix 1957	1.
23	Ranskan Grand Prix 1957	1.
24	Saksan Grand Prix 1957	1.

Paalupaikat

Nro	Kilpailu
1	Monacon Grand Prix 1950
2	Sveitsin Grand Prix 1950
3	Ranskan Grand Prix 1950
4	Italian Grand Prix 1950
5	Sveitsin Grand Prix 1951
6	Belgian Grand Prix 1951
7	Ranskan Grand Prix 1951
8	Italian Grand Prix 1951
9	Belgian Grand Prix 1953
10	Sveitsin Grand Prix 1953
11	Belgian Grand Prix 1954
12	Ranskan Grand Prix 1954
13	Britannian Grand Prix 1954
14	Saksan Grand Prix 1954
15	Italian Grand Prix 1954
16	Monacon Grand Prix 1955
17	Hollannin Grand Prix 1955
18	Italian Grand Prix 1955
19	Argentiinan Grand Prix 1956
20	Monacon Grand Prix 1956
21	Belgian Grand Prix 1956
22	Ranskan Grand Prix 1956
23	Saksan Grand Prix 1956
24	Italian Grand Prix 1956
25	Monacon Grand Prix 1957
26	Ranskan Grand Prix 1957
27	Saksan Grand Prix 1957
28	Pescaran Grand Prix 1957
29	Argentiinan Grand Prix 1958

Nopeimmat kierrokset

Nro	Kilpailu
1	Monacon Grand Prix 1950
2	Ranskan Grand Prix 1950
3	Italian Grand Prix 1950
4	Sveitsin Grand Prix 1951
5	Belgian Grand Prix 1951
6	Ranskan Grand Prix 1951
7	Saksan Grand Prix 1951
8	Espanjan Grand Prix 1951
9	Ranskan Grand Prix 1953
10	Italian Grand Prix 1953
11	Belgian Grand Prix 1954
12	Britannian Grand Prix 1954
13	Sveitsin Grand Prix 1954
14	Argentiinan Grand Prix 1955
15	Monacon Grand Prix 1955
16	Belgian Grand Prix 1955
17	Argentiinan Grand Prix 1956
18	Monacon Grand Prix 1956
19	Ranskan Grand Prix 1956
20	Saksan Grand Prix 1956
21	Monacon Grand Prix 1957
22	Saksan Grand Prix 1957
23	Argentiinan Grand Prix 1958

Formula 1-tulokset

(Paksunnettu kisateksti tarkoittaa paalupaikkaa; kursivoitu kisateksti tarkoittaa kilpailun nopeinta kierrosta)

Vuosi	Talli	Valmistaja	Moottori	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Sijoitus	Pisteet
1950	Alfa Romeo SpA	Alfa Romeo 158	Alfa Romeo 158 1.5 L8s	GBR Kesk.	MON 1	500	SUI Kesk.	BEL 1	FRA 1	ITA Kesk.*					2.	27
1951	Alfa Romeo SpA	Alfa Romeo 159	Alfa Romeo 158 1.5 L8s	SUI 1	500	BEL 9	FRA 1*	GBR 2	GER 2	ITA Kesk.	ESP 1				1.	31 (37)
1953	Officine Alfieri Maserati	Maserati A6GCM	Maserati A6 2.0 L6	ARG Kesk.	500	NED Kesk.	BEL Kesk.*	FRA 2	GBR 2	GER 2	SUI 4*	ITA 1			2.	28 (29,5)
1954	Officine Alfieri Maserati	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	ARG 1	500	BEL 1									1.	42 (57,143)
	Daimler Benz AG	Mercedes-Benz W196	Mercedes M196 2.5 L8				FRA 1	GBR 4	GER 1	SUI 1	ITA 1	ESP 3
1955	Daimler Benz AG	Mercedes-Benz W196	Mercedes M196 2.5 L8	ARG 1	MON Kesk.	500	BEL 1	NED 1	GBR 2	ITA 1					1.	40 (41)
1956	Scuderia Ferrari	Lancia-Ferrari D50	Ferrari DS50 2.5 V8	ARG 1*	MON 2*	500	BEL Kesk.	FRA 4	GBR 1	GER 1	ITA 2*				1.	30 (33)
1957	Officine Alfieri Maserati	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	ARG 1	MON 1	500	FRA 1	GBR Kesk.	GER 1	PES 2	ITA 2				1.	40 (46)
1958	Scuderia Sud Americana	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	ARG 4	MON	NED									14.	7
	Novi Auto Air Conditioner	Kurtis Kraft 500F	Novi 3.0 L8s				500 DNQ
	Juan Manuel Fangio	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6					BEL	FRA 4	GBR	GER	POR	ITA	MOR

* Jaettu auto.

Fangion voittamat F1:n MM-sarjan GP:t

• 1950: Monacon GP, Belgian GP, Ranskan GP
• 1951: Sveitsin GP, Ranskan GP (jaettu voitto Luigi Fagiolin kanssa), Espanjan GP,
• 1953: Italian GP
• 1954: Argentiinan GP, Belgian GP, Ranskan GP, Saksan GP, Sveitsin GP, Italian GP
• 1955: Argentiinan GP, Belgian GP, Hollannin GP, Italian GP
• 1956: Argentiinan GP (jaettu voitto Luigi Musson kanssa), Britannian GP, Saksan GP
• 1957: Argentiinan GP, Monacon GP, Ranskan GP, Saksan GP

Eniten voittoja eri radoilta

• 4 voittoa: Ranskan GP, Argentiinan GP
• 3 voittoa: Belgian GP, Italian GP, Saksan GP
• 2 voittoa: Monacon GP, Sveitsin GP
• 1 voitto: Britannian GP, Espanjan GP, Hollannin GP

Mestaruudet

• 1951 Alfa Romeo
• 1954 Maserati, Mercedes-Benz
• 1955 Mercedes-Benz
• 1956 Ferrari
• 1957 Maserati