Kaarlo Kosunen

Kaarlo Henrik Kosunen (Neuvostoliitossa Kaarle Kajava, ven. Карл Альбертович Каява; 5. heinäkuuta 1899 Oulu – 29. toukokuuta 1938 Drožino) oli suomalainen toimittaja. Kosunen muutti 1920-luvun puolivälissä Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin Stalinin vainoissa.

Kosunen valmistui Oulun ylemmästä käsityöläiskoulusta vuonna 1917.^[1] Sisällissodan jälkeen hän liittyi kommunistisen SSTP:n jäseneksi ja työskenteli puolueen julkaiseman Pohjan Kansan päätoimittajana 1921–1922. Keväällä 1922 Kosunen sai kolmen vuoden kuritushuonetuomion niin sanotussa rauhanjulistajien jutussa.^[2]

Vapauduttuaan Kosunen muutti opiskelemaan Moskovan Lenin-kouluun. Hänet valittiin myös SKP:n keskuskomitean sekä nuorisojaoston jäseniksi. Vuosina 1927–1928 Kosunen oli Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton edustajana Kommunistisen nuorisointernationaalin toimeenpanevassa komiteassa. Elokuussa 1928 hänet lähetettiin Suomeen salanimellä "Kalle Kajava" avustamaan SKP:n sotilasjaoston Suomen byroota.^[3][4] 1930-luvulla Kosunen palasi Moskovaan, jossa hän työskenteli Valtiollisen ulkomaisen kirjallisuuden keskuskirjaston hankintaosastolla ja opetti poliittista taloustiedettä Lenin-koulussa. Keväällä 1938 Kosunen tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla ja teloitettiin Butovon ampumaradalla.^[5]

Suomennoksia

• Ostrovski, Nikolai: Kuinka teräs karaistui 1–2. Suomentanut K. Kajava. Leningrad: Kirja, 1936.