Kaarlo Kuusamo

Kaarlo Kuusamo (3. huhtikuuta 1891 Turku − 28. helmikuuta 1974 Kuopio^[1]) oli suomalainen agronomi ja talousneuvos. Hän toimi Itä-Karjalan kansanopiston johtajana Impilahdella ja Punkaharjulla v. 1919-1955. Hän edisti alueellisena vaikuttajana maaseudun henkistä ja taloudellista kehitystä useissa kunnallisissa, osuustoiminnallisissa ja liike-elämän luottamustehtävissä sekä maa- ja kotieläintalousyhdistysten ja vapaan sivistystyön järjestöjen johtoelimissä. Hänen perustamansa ja toimittamansa Nuori Karjala -lehti ilmestyi laatokankarjalaisen nuoriso- ja vapaan sivistystyön äänenkannattajana ja laatokankarjalaisuuden vaalijana vuosina 1935-2009.^[2]

Kaarlo Kuusamo v. 1951 Kuva: Museovirasto, kuvaaja Pekka Kyytinen

Tausta ja opinnot

Kaarlo Oskar Egon Kuusamo (Karlsson vuoteen 1910) syntyi Turussa 3.4.1891. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Karl Oskar Karlssonin ja hänen puolisonsa Alfhild Ingeborg os. Ericsson. ^[3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta v. 1910 ja opiskeltuaan maatalousaineita Helsingin yliopistossa^[4] valmistui agronomiksi 1919.^[5]

Opiskeluaikanaan hän teki (opiskelurahoja ansaitakseen^[6]) maatalous- ja puutarhatöitä. ^[7] Vuosina 1913-1914 hän opiskeli Ruotsissa tunnetun maatalousreformaattorin ja pienviljelyksen esitaistelijan Per Jönson Rösiön johtamassa Nordiska Landbruksskolan maatalouskoulussa^[7] ja sai tältä voimakkaita vaikutteita.^[6] Sen jälkeen hän hankki käytännön kokemusta tilanhoitajana Maariassa vuoden verran ja viljeli omaa maatilaansa Orimattilassa pari vuotta.^[5] Vuosina 1918-1919 hän teki suotutkimusta Leteensuon koeaseman assistenttina ^[8] suunnitellen tiedemiehen uraa. ^[9]

Työura Impilahdella

Kuusamo kutsuttiin v. 1919 Itä-Karjalan kansanopiston johtajaksi Impilahdelle. ^[6] Opisto etsi maataloutensa nykyaikaistajaksi agronomikoulutuksen saanutta henkilöä ja maanviljelysopin professori Gösta Grotenfelt^[10], tuntien Kuusamon aloitekyvyn ja energisyyden, suositteli häntä tehtävään.^[6] Kuusamon aikana 1920- ja -30 -luvuilla kansanopiston maatila kunnostettiin ja kehitettiin mallitilaksi opiston maatalousopetuksen tueksi^[11] ja jakamaan tietoa maa- ja metsätalouden uusista menetelmistä ympäristön maanviljelijöille. ^[12][5][7] Kuusamo opetti maatalousaineiden ^[13] lisäksi musiikkia.^[14] Hänet tunnettiin kuorojen ja soittokuntien perustajana ja hän johti kansanopiston kuoron lisäksi suurta maakuntakuoroa.^[15][7] Musiikinteorian opetuksen tukena hän käytti opetusharmonia ^[16] ja säesti lauluesityksiä pianolla. ^[17]

Kuusamolla oli tiiviit yhteydet pohjoismaiseen kansanopistomaailmaan ja kansansivistystyöhön.^[5] Hän teki ja järjesti matkoja ja osallistui aktiivisesti yhteistyöelimien kokouksiin. Opintomatkoja hän teki myös Saksaan ja Sveitsiin.^[3]

Kuusamo ja hänen suomenruotsalainen puolisonsa karjalaistuivat nopeasti täysin^[18] ja Kaarlo Kuusamo paneutui määrätietoisesti Laatokan-Karjalan taloudellisen ja henkiseen kehittämiseen. Hän oli yhteiskunnallisesti huomattavan toimelias ja hoiti monia luottamus- ja järjestötehtäviä. Hänen aloitteestaan Impilahdelle perustettiin useita osuustoiminnallisia yrityksiä, mm. osuuskassa ja osuusmeijeri, joiden johtokuntiin hän kuului. Samoin mylly ja sähkölaitos saatiin paikkakunnalle hänen toimestaan.^[7] Hän oli myös perustamassa seudun elinkeinoille ja asukkaiden toimeentulolle tärkeitä maa- ja karjatalousalan yhdistyksiä ja osallistui niiden toimintaan johtokuntien puheenjohtajana tai jäsenenä. Samoin hän oli synnyttämässä Laatokan Karjalan Maakuntaliittoa v. 1935 (myöhemmin Laatokankarjalaisten liitto^[19]) ja toimi myös jonkin aikaa sen hallituksen puheenjohtajana.^[5]

Kansanopistouransa ohella Kuusamo osallistui kansansivistystyöhön alueen opintokerhojen keskusjärjestöksi v. 1925 perustetun Raja-Karjalan Sivistysliiton (toiminta jatkui vsta 1945 Suomen nuorisoseurojen liitossa^[20]) perustajajäsenenä ja puheenjohtajana.^{[7] [5]} Vuonna 1935 liitto alkoi julkaista Kuusamon perustamaa Nuori Karjala -lehteä, jonka päätoimittajana hän työskenteli koko elämänsä ajan.^[21] Hänen työnsä laatokankarjalaisen nuorison hyväksi näkyi myös v. 1933 toimintansa aloittaneen maakunnallisen keskusjärjestön Laatokan-Karjalan Nuorisoseurojen Liiton perustamisessa ja johdossa.^[5] Itä-Karjalan kansanopistosta tulikin Kuusamon kaudella Laatokan-Karjalan kansansivistystyön keskus.^[7]

Kuusamo tunnettiin aloitekykyisenä taistelijaluonteena, joka ei arkaillut saamaansa vastustusta ajaessaan tarpeellisiksi katsomiaan asioita. ^[22] Hyvänä puhujana ja kynänkäyttäjänä hän esiintyi jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa ja lehdissä kuuluen mm. sanomalehti Laatokan toimitusvaliokuntaan.^[23] Hän kirjoitti myös Itä-Karjalan kansanopiston historiikin. ^[24]

Toiminta sota-aikana

Talvisodan aikana Kuusamo komennettiin evakuointityöhön ja henkisen huollon palvelukseen siirtoväen keskuuteen Savossa ja Pohjanmaalla.^[25] Vapauduttuaan evakuointitehtävistä Kesälahdella hän hankki kansanopistolle uuden paikan Punkaharjulta, Vaahersalossa sijaitsevasta Valoniemen täyshoitolasta ja joutui ostoa varten ottamaan lainan omiin nimiinsä. ^[26]

Välirauhan solmimisesta alkaneina Karjalaan paluun ja jälleenrakennuksen vuosina v. 1941-1944^[27] Impilahdella suoritetun mittavan jälleenrakennustoiminnan tavoitteena oli, että Itä-Karjalan kansanopisto palaisi entiselle kotipaikalleen.^[28] Kuusamon työn painopiste oli opiston maatilan ja sen vaurioituneiden ja tuhoutuneiden rakennusten korjaamisessa ja rakentamisessa sekä opintokerho-, kurssi- ja nuorisoseuratoiminnan elvyttämisessä Impilahdella, kun hän samalla vastasi opiston toiminnasta Punkaharjulla. ^[29] Henkisen jälleenrakennuksen puolella häntä työllistivät myös esitelmät Sortavalan radiossa, sanomalehtikirjoittelu ja esiintyminen puhujana monissa tilaisuuksissa.^[30] Lisäksi hänen varsinaisena työnään oli Laatokan Karjalan Maanviljelysseuran palveluksessa mm. karjan toimittaminen kanta-Suomesta Karjalaan palanneille ja palaaville. ^[31] Lopullisen lähdön tultua hän kuului Impilahden evakuointiesikuntaan.^[32]

Toiminta Punkaharjulla ja Kuopiossa

Seuraavat kymmenen jäljellä olevaa työvuottaan Kuusamo käytti Itä-Karjalan kansanopiston toiminnan mahdollistamiseen ja olosuhteiden kohentamiseen uudessa sijaintipaikassa Punkaharjun Valoniemessä. ^[33] Ränsistyneiden ja varustetasoltaan puutteellisten rakennusten remontointi ja uudisrakentaminen vaativat runsaasti vaivannäköä ja etenivät vähän kerrallaan sodan jälkeisen ankaran tarvikepulan vallitessa.^[34] Uuden kotikuntansa kunnalliselämässä hän vaikutti kunnanvaltuustossa ja nuorisotyö- ja koululautakuntien jäsenenä vuosina 1947-1950. ^[35][5] Hän toimi myös Impilahti-seuran puheenjohtajana.^[36]

Kuusamolle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi v. 1946 ja Suomen kansanopistoyhdistyksen hopeinen ansiomerkki v. 1951.^[23]

Jäätyään 36 vuoden kansanopistouraltaan eläkkeelle v. 1955 Kuusamo muutti Kuopioon, joka oli laatokankarjalaisten evakkojen sijoitusalueen keskus. Hän jatkoi heidän keskuudessaan nuorisoseuratyötä ja perustamansa Nuori Karjala lehden toimittamista.^[21] Hän järjesti laatokankarjalaisten maakuntajuhlia vuoteen 1969 saakka.^[20] Kaarlo Kuusamo kuoli 28.2.1974 Kuopiossa.^[1]

Perhe

Kuusamo solmi avioliiton v. 1915 Augusta Charlotta Petterssonin kanssa.^[3] Heillä oli viisi lasta. Pojista vanhin, Olli, kaatui jatkosodassa v. 1941 ^{[31] [37]}ja Pentti sai surmansa hiihtotapaturmassa v. 1942.^[38][31] Vanhin tytär Helvi oli Itä-Karjalan kansanopiston opettaja ja apulaisjohtaja ja myöhemmin Savonlinnan tyttölyseon ja yläasteen äidinkielen ja historian opettaja.^[39] Nuorin tytär Kaija opiskeli agronomiksi.^[40]

Jäätyään leskeksi v. 1950^[18][41] Kuusamo avioitui v. 1951 kassanhoitaja Kerttu Elina Kylliäisen kanssa.^[42]