Kamelit

Kamelit (Camelidae) on sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäsheimo, jota tavataan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Siihen kuuluu kaksi sukua: vanhan maailman kamelit (Camelus) ja uuden maailman laamat (Lama). Kameleiden suku sisältää villikamelin sekä ihmisen kesyttämät lajit kameli ja dromedaari. Laamojen sukuun puolestaan kuuluu vikunja ja guanako sekä näiden kesymuodot alpakka ja laama.^[1] Kamelien heimo kuuluvat kamelieläinten alalahkoon (Tylopoda), joka lisäksi käsittää sukupuuttoon kuolleita sukulaisheimoja.^[2]

• 
  Kaksikyttyräinen kameli
• 
  Vikunja
• 
  Guanako

Tämä artikkeli käsittelee nisäkäsheimoa ja -alalahkoa. Kamelit on myös suku ja kameli on laji.

Kamelit
Dromedaari (Camelus dromedarius)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Alalahko:	Kamelieläimet Tylopoda
Heimo:	Kamelit Camelidae Gray, 1821
Kartta kamelieläinten levinneisyydestä. Ympyrä kuvaa oletettua synnyinaluetta Amerikan mantereella ja mustat nuolet leviämisreittejä.
Suvut[1]
Laamat (Lama) Kamelit (Camelus)
Katso myös
Kamelit Wikispeciesissä   Kamelit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Esihistorialliset kamelit

Nykyisten kamelieläinten kantamuoto (paleolaama) eli Pohjois-Amerikan vuoristoalueilla. Se oli arkeologisten löytöjen mukaan lampaan kokoinen, pitkäkaulainen eläin. Laji levittäytyi Beringin kannaksen kautta Aasiaan ja edelleen Afrikkaan. Näiden jälkeläisiä ovat kaksikyttyräinen kameli ja dromedaari. Leviäminen tapahtui samaan aikaan kun mammutit vaelsivat toiseen suuntaan. Etelään levittäytyneiden paleolaamojen jälkeläisiä ovat vikunja ja guanako, joista ihminen on jalostanut alpakan ja laaman. Paleolaama on kuollut sukupuuttoon.

Nykyisillä kameleilla on myös muita esihistoriallisia sukulaisia. Kamelit on ainoa nykyisin elossa oleva alalahkoon Tylopoda kuuluva heimo. Tertiäärikaudella oli olemassa tähän alalahkoon kuuluvat heimot Cainotheriidae ja Merycoidodontidae. Aikaisemmin tähän alalahkoon luettiin myös heimo Protocetidae, mutta nyttemmin se luetaan kuuluvaksi märehtijöihin (Ruminantia).^[3] Heimoon Cainotheridae kuuluu suku Cawinotherium ja heimoon Merycoidodontidae kuului suvut Merycoidodon, Brachycrus ja Promerycochoerus.^[4]

Sopeutuminen kuivaan ilmastoon

Kyttyrä on suurille kameleille tunnusomainen tuntomerkki. Kyttyrä on pääasiassa rasvaa ja siis vararavintoa eläimelle. Kuumassa ilmanalassa eläimelle on edullista olla kapea ja ihon pinta-alan on hyvä olla suuri. Paahtavassa auringonpaisteessa eläin voi kääntyä aurinkoon tai auringosta pois, jolloin säteilyä tulee mahdollisimman vähän iholle. Kun eläin tarvitsee lisälämpöä, se kääntyy sivuttain aurinkoon, jolloin se saa säteilyä paljon. Jos sama rasvamäärä olisi tasaisesti jakautuneena ihon alla, tätä keinoa ei olisi käytössä. Kylmissä oloissa eläville eläimille pyöreä muoto on edullisin (pinta-alan suhde tilavuuteen).

Kaikille kamelieläimille on tunnusomaista sopeutuneisuus sietää nestevaihteluita. Ominaisuus on ilmeisesti kehittynyt vuoristo-oloista, joissa syötävä ja vesi saattoivat olla kaukana toisistaan. Suurilla kameleilla tämä kyky on auttanut niitä sopeutumaan autiomaaoloihin. Tärkein tekijä nestevaihteluiden kestoon on veren punasolujen soikea muoto ja solukalvojen kestävyys. Soikeat punasolut voivat venyä ja supistua rikkoutumatta vaikka neste- ja suolatasapainoissa tapahtuu suuria muutoksia. Se, että janoisella kamelilla kyttyrä on usein silminnähden supistunut, on johtanut väärinkäsitykseen, että kyttyrässä olisi vettä. Yleensä janoinen kameli on myös nälkäinen ja se on käyttänyt kyttyrän varastorasvoja energialähteenään.